maanantai 9. kesäkuuta 2014

Sitä samaa

Onpahan taas tämä jäänyt, niin kuin aina, kun tarpeeksi tapahtuu tuolla reaalielämässä.
Viime aikoina tapetilla on ollut seuraavaa:
  • Inspiraatiota! Kehitellä mahtava polttarilahjaesitys rakkaalle ystävälle. Neuloa tuhat ja miljoona asiaa ennen kesälomaa (yksi valmistuu, toista hyvässä lykyssä aloitan). Nauttia kesäisistä keleistä ulkoilun merkeissä juosten, uiden ja polkien. Järkeistää vaatekaappia ja myydä turhia tavaroita pois.
  • Kiitollisuutta. Ihanista ystävistä, ja etenkin rakkaan ystävän liikutuksesta em. polttarilahjaesityksen palkintona. Voi sitä itsetyytyväisyyden määrää, missä paistattelin! Niistä kesäisistä keleistä, ja siitä, että on terve. (Viime vuonna loppukesästä eräs juoksutapahtuma jäi väliin lääkärin määräyksestä ja elokuussa kävelykin teki tiukkaa vatsanvaivojen vuoksi. Tällä hetkellä uskallan toivoa, että saan nauttia kesästä ja sen herkuista huoletta - kunhan napsin lääkkeet ajallaan.) Sekä siitä suhteettoman suuresta voimantunnosta, minkä oman vaatevaraston jäsentäminen saa aikaan.
  • Nöyryyttä. Oppia omista virheistään. Asettaa jonkun toisen onni välillä omansa edelle. Uskaltaa myöntää itselleen, ettei aina toimi edes itse omien arvojensa mukaisesti. Sietää epävarmuutta ja sitä perfektionistin ahdistavaa oloa, kun kaikki (tai monikaan homma) ei mene ihan putkeen, eikä sille vaan voi tai ainakaan kannata tehdä mitään.
Hyviä juttuja kaikki! Lisäksi paljon herkkuja, halauksia, haaveita ja haihattelua. Kyllä tällainen vaan minulle kelpaa.