maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kas näin kuplii saippuamaailma! *

Olen ymmärtänyt viimeisen viikon aikana jotain äitiydestä. Luulisin. Pienen palasen vain, mutta kuitenkin. 

Kuinka on mahdollista stressata yötä päivää, että tekee kasvattajana varmasti oikeita valintoja niin pienissä kuin suurissakin asioissa, jotta siitä kasvaisi hyvin käyttäytyvä, itsevarma, iloinen, mieleltään tyyni kansalainen. Yhtä aikaa tekee parhaansa, vaikkei täydelliseen pääsekään, ja tuntee epäonnistuvansa jatkuvasti.

Kuinka nopeasti lakkaa välittämästä siitä, mitä pukee yllensä, mitä syö ja miltä ylipäätään näyttää. Tärkeintä on saada nukkua yöllä ja päiväunien aikaan keskeytyksettä selata kännykällä nettiä – lähinnä kasvatusohjeita ja vertaustukea etsien.

Kuinka pieni olento voi olla nukkuessaan ja rauhallisena niin syötävän söpö, ettet kestä, ja taas riehuessaan niin tuskastuttavan raivostuttava, että kestät vielä vähemmän. Pieni pallopää sulattaa sydämesi ja toisaalta ajaa epätoivon partaalle. 

Etenkin silloin, kun se yrittää purra naamaasi. 

Elämäämme tassutteli puolitoista viikkoa sitten koiranpentu, joka on laittanut parisuhteen testiin. Mutta söpö se kyllä on! Ja hetkittäin jopa jo tottelee, niin halutessaan. Juuri äsken sain vaatekaapin nurkan kaluamisen pysäytettyä ensi kertaa etänä, nousematta sängystä. Luojan lykky, koska polveni ovat jatkuvasta kyykkäämisestä aivan muusina.

P.S. Edellisen kappaleen jälkeen julkaiseminen viivästyi 1,5 tunnilla, koska söpöläinen puri jalkojani, jääkaapin johtoa ja olohuoneen lattiaa, vaikka kuinka tungin siannahkarullaa naamaan. Herravarjele.

* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 14.3.2007.