Maailman kohtalokkain yhtälö: humala ja sydämen hätä *

Maaret Kallio kirjoitti menemään otsikolla "Jokaiseen suomalaiseen sukutarinaan kuuluu alkoholi". Ei varmaan oikeasti jokaiseen, mutta aika moneen. Istuinpa tuossa vanhempani auton takapenkillä ja hän alkoi aiheesta jostain syystä jutella. Jutteli omista vanhemmistaan, selvästi surullisena, vaikka tunnelman kevyenä koetti pitääkin. Ensimmäinen kuoli humalassa. Pidempään elänyt eli viimeiset vuosikymmenensä savuttomasti ja viinatta, mutta sydän petti silti liian varhain. Serkun luona illallisella käydessä tuntuu, että ruoanlaiton aikana nautittu viini näyttelee nykyään pääosaa, ei niinkään pitkään haudutettu illallinen. Töissä on joutunut esimiesaseman takia puuttumaan aivan liian monen alaisen juomiseen. 

Niille alaisille hän kertoi toistaneensa aina seuraavat sanat: "Kokemukseni mukaan iän myötä ihmisen alkoholin käyttö yleensä joko lisääntyy tai vähenee. Harvalla se pysyy samana. Pidä huoli, että olet siinä porukassa, jolla se vähenee."

Molemmat vanhempani ovat onneksi myös jälkimmäisessä joukossa. Onneksi, koska jossain vaiheessa ehdin toisen heistä kohdalla jo olla asiasta huolissani. Vieläpä iässä, jossa lasten ei vielä pitäisi joutua olemaan vanhemmistaan huolissaan. Ja vaikka suurimman osan lapsuudestani ja nuoruudestani alkoholinkäyttö perheessä oli aivan ideaalilla tasolla: hilpeitä juhlajuomia ja satunnainen saunaolut, muttei koskaan örvellystä tai pelottavia humalaisia vanhempia — jätti tuo lyhyt ajanjakso jälkensä.

Monesta alkoholistiperheen vesasta tulee itse joko alkoholin suurkäyttäjä tai (lähes tai tyystin) absolutisti. Jonkinlainen riippuvuusgeeni on varmaan periytyvä, minullakin on addiktoitumiseen taipumusta. Olen kuitenkin sisaruksineni elävä todiste, että alkoholismin ies voi hälvetä sukupolvi kerrallaan niin, että lopulta saavutetaan luontevasti alkoholiin osana elämää suhtautuva sukupolvi. Tai ainakin melkein. Se täysin luontevasti suhtautuva sukupolvi on kenties itsestäni seuraava. Nimittäin siitä huolimatta, että itse voin rennosti joko juoda useamman kerralla tai olla kuukausia juomatta enkä tuomitse muiden valintoja käyttää tai olla käyttämättä alkoholia, jotain on jäänyt. Jokin huolensekainen pieni pelko. 

Jos vanhempi juo yksin kotonaan, on se minusta jollain tasolla huolestuttavaa. Vaikka itse voisin aivan hyvin juoda lasin viiniä yksin olematta itsestäni lainkaan huolestunut. Jos puoliso juo (tai pähkäilee kehtaisiko juoda) kolmantena peräkkäisenä iltana pullon olutta karistaakseen työstressin kehostaan, etsin hänestä riippuvuuden merkkejä. Vaikka kolmen päivän kesäfestareille yksin lähtiessäni aika luultavasti joisin joka päivä sen siiderin.

Puoliso (joka käyttää alkoholia huomattavan vähän ja kevytrakenteisena tyyppinä viinapääkään ei ole kovin hyvä) ei oikein käsitä, mitä alan hyperventiloimaan hänen ostaessaan kuukauden viidennen oluen. Ei siinä mitään järkeä omasta mielestänikään ole. Mutta kyse ei olekaan järjestä, vaan tunteesta. Muistijäljestä, että on nuorena nähnyt kuinka joku läheinen on tarttunut pulloon silloin, kun sydämeen on sattunut. Itsestäni tiedän, etten tee niin. Läheistä epäilen salaa kuitenkin vilpistä: juoko tuo nyt kuitenkin jotain tunteita turruttaakseen? Onko pullo kuitenkin pakokeino, ja oma olo pitäisi kohdata sen sijaan selvin päin?

Puolisoni on vakuuttunut, ettei alkoholi muuta mitään vaan ainoastaan voimistaa sitä tunnetta ja mielentilaa, joka ihmisessä nauttimisen hetkellä on jo valmiiksi vallitseva (tämän voisi fiksumpi ottaa vihjeenä, ettei hän tule käyttämään ryyppäämäämistä lääkkeenä ahdistukeen, vaan ei mene jakeluun). Itse olen todennut saman. Juuri siksi suruun, ahdinkoon, epävarmuuteen, vihastumiseen ja masentuneisuuteen juominen on niin kovin tehotonta; se vain syventää alhoa. Ja juuri siksi minusta alkoholista kuuluu vain ja ainoastaan nauttia. Juoda siksi, että nauttii ja tavoitteena on nauttia elämästä. Tuntea yhteenkuuluvuutta, juhlia, voimistaa hyvän ruoan makuja tai maistella itselle mieluisia juomia, nousta arjen yläpuolelle, irrottaa kielenkannat hyvässä seurassa, viilentyä terassilla, lämmitellä after skissä. Ja toisaalta tuntien, ettei ilonpito vaadi alkoholia eikä pasta-annos punaviiniä, pyörittelemättä yhtään silmiään aikuisen ihmisen pyytäessä Pommacia, tivaamatta syytä juomattomuuteen.

Sydämen hätää on hoidettava muin keinoin. Mieluiten puhumalla, sen puutteessa kirjoittamalla, parhaimmillaan tukeutumalla toiseen ihmiseen. Tai vaikka haistelemalla syksyistä metsää tai kääntelemällä kirjan sivuja. Tässä on vielä vähän töitä itsellänikin, tulee nimittäin sydämen hätään toisinaan syötyä myös pari suklaapatukkaa tai ostettua villapaitalangat. Mutta epäterveellisyydestään huolimatta päihittävät nuokin metodit viinipulloon tarttumisen omien kokemuksieni valossa kirkkaasti. 

Vaan ehkä siellä ruudun takana on joku, jonka sukutarinaa alkoholi ei varjosta, ja pari lasia punaviiniä korjaa kärsivän sielun tehokkaammin ehjäksi kuin uusi kenkäpari tai kermavaahtokaakao. Toivottavasti ei vaikuttanut saarnaamiselta, olen oikeasti puolestasi vain onnellinen. Nauti viinisi! Ja esimerkilläsi kasvatat toivottavasti täällä Pohjolassakin tulevaisuudessa enemmistöä edustavia päihteiden kohtuukäyttäjiä. Pisteet kotiin.

* otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja Rohkeat 21.5.2007

Pelottomasti nyt maapalloa tervehdyttämään, Massimo! *

Terrorismi.

Keskustelimme eilisyön uutisista aamiaispöydässä, ja käytin tuota termiä. Mies keskeytti ja ilmoitti, että puhuu kauheuksista mielummin muilla nimillä. Mietinpä sitten asiaa itsenkin. Terrorismi terminä on käsittääkseni peräisin Ranskasta, missä se tarkoitti valtiovallan harjoittamaa järjestelmällistä terroria kansalaisiaan kohtaan. Sana juontaa juurensa latinan sanasta terrere, joka tarkoittaa pelottelua. Terror englanniksi tarkoittaa lamauttavaa pelkoa, sekä sellaista aiheuttavia tekoja. 

Pelko kuitenkin vaikuttaa olevan reaktiona terrorismiin voimaton ja hyödytön. Pelko ajaa tuomitsemaan, ennakkoluuloihin, vihaisiin vastahyökkäyksiin (joita markkinoidaan puolustautumisena).  Eilisen kaltaiset tapahtuvat pelottavat ketä tahansa. Eri syistä, kaikkia pelottaa. Emme tarvitse siihen enää yllytystä. Sen sijaan tukeutukaamme toisiimme. Katsotaan asioita itselle vieraasta perspektiivistä. Opetellaan hyväksymään toisenlaisia totuuksia, kuin mihin olemme tottuneet. Pluralismi lienee paras vastaus terrorismiin.

"Love and light." toivottivat vieraskieliset ystävät Pariisiin sosiaalisessa mediassa. Suomi ei sodi Syyriassa, mutta silti tämä kriisi on myös meidän. Valoa ja rakkautta toivon asian käsittelyssä tänne Pohjolaankin.

 

Olin jälleen otettu pariisilaisten tavasta kohdata heihin kohdistuneet väkivallan teot, kun luin, miten he nopeasti sosiaalisessa mediassa tarjosivat yösijaa tuntemattomille yössä turvattomina vaeltaneille. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat yhä voimissaan.**

Rakastakaa.

Kuvat otettu Pariisissa tammikuussa 2014. 

* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 22.3.2007.
** Maan poliitikasta voi toki olla montaa mieltä, eikä sloganin synnyttänyt vallankumouskaan tainnut veretön olla, ollen vasta alkusoittoa terrorismi-termin synnyttäneelle toiminnalle.

Stephanie, oman onnensa terrieri *

Luinpa tuossa eräänä päivänä Puutalobaby-Kristan palstalta hauskan listan ja haastoin itseni samaan (sitä, miksi luen lähinnä pikkulasten äitien blogeja, voimme pohtia joskus myöhemmin). Siispä tuleman pitää:

Sata syytä olla onnellinen

1. Olen (yhdestä kroonisesta sairaudesta huolimatta) terve ja hyvinvoiva.  
2. Em. sairaus on niin hyvin hallinnassa, etten aina edes muista koko juttua.
3. Minulla on erittäin hyvät hampaat (mummonikin aina sanoo niin!)  
4. Olen liikuntamielessäkin ihan hyvässä kunnossa ja tunnen ruumiini olevan mukavan pystyvä.
5. Söin tänään oikein hyvän aamiaisen (tuoreita vadelmiakin siihen sisältyi).
6. Minulla on varaa ostaa sellaista ruokaa, kuin haluan.
7. Minulla on varaa ostaa lankoja ja kenkiä, joita en edes tarvitse.
8. Kaikki ihanat langat, joita jo omistan.
9. Neulojien aikasyöppö Ravelry, jonka opiskelutoveri minulle joskus viisi vuotta sitten vinkkasi. Paluuta entiseen ei ole.
10. Tanssi.
11. Tanssin avulla parhaimmillaan saavutettava kokemus, jossa oma keho, musiikki, tila ja kanssatanssijat ovat yhtä suurta organismia, joka sykkii maailmankaikkeuden tahdissa.
12. Ystävät.
13. Puoliso, joka on yhtä hullu ja omituinen kuin itsekin olen, paitsi eri tavoin, mistä välillä aiheutuu hankaluuksia, mutta useimmiten lopputuloksena kasvatamme toisiamme ja opin elämästä paljon uutta.
14. Oppiminen yleensä, uuden opettelu ja oivaltaminen on elämän suola. 
15. Se, kun saa lapsen nauramaan.
16. Perhe, ihanat rakkaat tyypit, sekalainen seurakunta, jonka tukeen ja vankkumattomaan rakkauteen voi aina luottaa.
17. Muistot kotikaupungeista läpi vuosien. Kadunkulmat, auringonlaskut, lenkkipolut, lempipuisto, -kulmakauppa ja -kahvila milloin missäkin.
18. Kotiutuminen jonnekin. Se, kun tuntee elinpiirinsä vihdoin omakseen ja on piirtänyt mieleensä kartan kotikulmistaan.
19. Muuttaminen, uudet alut.
20. Se, ettei ole pakko päättää, mitä mieltä mistäkin asiasta olen. Voin olla jokaista mieltä, jos haluan.
21. Turvallinen ja terveellinen asunto, jossa on juokseva vesi, sähköt, lämmitys ja internet. 
22. Kaikki se ihokarvat nostattava, tanssijalkaa vipattava, tunteet herättävä ja kyyneleet silmäkulmaan kutsuva mahtava musiikki, mitä lahjakkaat ihmiset jatkuvasti julkaisevat.
23. Laulaminen, täysin rinnoin.
24. Luonnossa liikkuminen. Raikkaan metsäilman hengittäminen ja polun tuntu jalkojen alla.
25. Se, että joku keksi paljasjalkailun terveysvaikutukset ja syntyi minimalistikenkätrendi.
26. Kaikki ne mainiot tossuilta tuntuvat kengät, joita minulla on.
27. Lämpimät ja vedenpitävät, toimivat takit. 
28. Että olen saanut kotoa hyvät eväät elämään. En varmaan täydellistä settiä, mutta hyvin toimivan kuitenkin.
29. Työpaikka, jossa on hyvä työilmapiiri ja mahdollisuuksia hyvinkin joustaviin työaikoihin.
30. Auringonlaskut.
31. Lehtikinokset, joiden läpi voi pyrähtää lehtiä ilmaan potkien.
32. Hyvä ruoka (tämä on minulle niin tärkeätä, että voi mainita useamminkin). 
33. Lämmittävä teekupillinen kynttilänvalossa kotisohvalla.
34. Unelmat! Urahaaveet, ihmissuhdehaaveet, matkustushaaveet, elämänpolkuhaaveet. 
35. Värikkäät juoksutrikoot.
36. Vanhemmat ovat vielä (enimmäkseen) terveitä.
37. Mummo on yhä elossa ja ikäisekseen hyvissä voimissa. 
38. Ystäviä on tarttunut matkaan eri vaiheista elämää, ja vaikkemme aina onnistu pysymään toistemme menossa mukana, on tuttu yhteys tallella aina, kun näemme, kuulemme tai kirjoittelemme.
39. Avioerolapsuudesta huolimatta suhteet molempiin vanhempiin ja joka suunnan sukulaisiin ovat hyvät. 
40. Bonuksena sain mahtavan äitipuolen, jonka kanssa voin höpöttää langoista.
41. Kohta tulee talvi (jos tulee, mutta parempi olisi). 
42. Suklaa.
43. Asuminen kaupungissa, jossa voi ajaa ratikalla syömään falafelia, käydä aamu-uinnilla satama-altaassa, juosta metroasemalta metsään, käydä elokuvateatterin yläkerrassa taidenäyttelyssä ja säiden salliessa vaikka hiihtää töihin.
44. Että asumme tarpeeksi lähellä kaikkea tärkeää, että pyörä on yleisin kulkuneuvoni. 
45. Paksut ja luonnostaan kauniin väriset hiukset (turhamaisuus sopii tähän listaan myös ihan hyvin).
46. Mies, joka ei nyrpistä nenäänsä, vaikka pureskelen kynsiäni ja useinkin jätän sääret ajelematta.
47. Sisko, jonka kanssa sain kasvaa rinta rinnan ja olemme niin samalla aaltopituudella, että on kuin peiliin katsoisi toisinaan. Tai kuin kuulisi omatuntonsa äänen toisen suusta.
48. Hyvä kamera. Arjen ja juhlan muistojen tallentaminen kuviksi on esteetikkoa miellyttävä harrastus. 
49. Pian vuoden vanha ensimmäinen uutena saamani älyhyvä älypuhelin, jota on ilo käyttää kaikkien miehen veljen kaverin vanhojen kapuloiden jälkeen.
50. Että kaupoissa on 100% kauraleipää jopa useampaa eri laatua.
    (100 kohdan lista on aivan sairaan pitkä. Vasta puolessa välissä, ei tsiisus.)
    
51. Värit. Rakastan värejä.
52. Että minulla on kaikki aistit tallella: kuulo, näkö, maku, haju ja etenkin tunto. Tykkään kaikista.
53. Kirjat! Lukeminen laajentaa sielua sisältäpäin. Mitä matkoja olenkaan nojatuolista käsin tehnyt.
54. Matkailu, ihan fyysisesti. Välillä kauheaa, mutta usein mahtavaa, ja molemmissa tapauksessa avartavaa ja opettavaista. 
55. Parasta matkailussa: uudet ruokaelämykset.
56. Saunan jälkeen puhtaisiin lakanoihin nukkumaan meneminen.
57. Että asunnossamme on pesukone (joka toimii ilman, että täytyy pelätä sen vaeltavan halki kylpyhuoneen runnoen kaakeleita).
58. Leipominen. Tarkemmin sanottuna makeat piirakat. Raparperipiirakka eritoten.
59. Kaikki ne luovat, rohkeat ja koko sydämellään oppilaansa kohtaavat opettajat, joita elämäni varrelle on osunut aina ala-asteelta yliopistoon saakka, puhumattakaan harrastusohjaajista. Kaikilta kanssaihmisiltä tässä elämässä voi oppia paljon, mutta hyvän opettajan kylvämä siemen kantaa vuosikymmeniä hedelmää.
60. Rituaalit. Joulunviettotavat, lähtiäishalit, oma teekuppi töissä.
61. Etuoikeutettu tilanne, jossa voin tuntea tulevaisuuteni olevan toiveikas ja mahdollisuuksia vaikka mihin, kunhan vain tartun niihin ja lähden yrittämään.
62. Rauhalliseen, turvalliseen, verrattain tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen maahan syntyminen.
63. Edullinen ja laadukas terveydenhuolto.
64. Se, että maksan krooniseen sairauteen syömistäni lääkkeistä vain 35% itse.
65. Koirat, jotka haluavat tulla syliin.
66. Rautatieasemat: raiteiden tuoksu, jäähyväisten, jälleennäkemisen ja alkavan seikkailun tunnelmat.
67. Salmiakkikarkit hedelmäkarkkien kanssa syötynä.
68. Mariannerouheella maustettu kuuma kaakao.
69. Tuoreet pullataikinaleivonnaiset. (Elämäni pyörii näköjään syömisen ympärillä.)
70. Syömishäiriöstä selviytyminen ilman pysyviä vahinkoja, edes sieluun. (Onneksi ei enää kuitenkaan samalla tavalla, kuin silloin ennen.)
71. Asuinpaikkaan nähden halpa vuokra, joka mahdollistaa järjettömän lankashoppailun.
72. Etuoikeutettu tilanne, jossa arkiset ongelmani ovat luokkaa montako kerää lankaa raaskin ostaa ja vessapaperi on loppu, ei puhettakaan sodasta ja hävityksestä.
73. Minun ei tarvitse pelätä.
74. Puhdas ja raikas vesi, jota tulee hanasta kääntämällä (ja jota menee myös alas vessanpöntöstä käsittämättömiä määriä, mutta siitä joskus toiste).
75. Avokado. Leivän päällä, burritossa, salaatissa.
76. Että mies opetti minut syömään avokadoa.
77. Impulsiivinen luonteenlaatu, jonka ansioista lähdin vaihto-oppilaaksi, töihin ulkomaille ja kutsuin tuntemattoman miehen kanssani telttailemaan. Ja tulin menneeksi viimeksi mainitun kanssa naimisiin.
78. Livemusiikki, joka tuntuu luissa ja ytimissä niin, ettei voi olla tanssimatta ja tuntee kihelmöinnin nousevat nauruksi kasvoille.
79. Luonnon arvostamisen ja siitä nauttimisen lahja, jonka perheeltäni ja kotipaikkakunnaltani sain.
80. Gilmore Girls -tv-sarja.
81. Kirjoittaminen itseilmaisun muotona. Etenkin päiväkirjojen kirjoittaminen ja piirtely käsin.
82. Uskomaton tuuri mikä minulla etenkin ala-asteen, lukion ja opiskelupaikan suhteen on ollut. Oman alansa luovia huippuyksiköitä, joissa oli ainakin minun aikanani ihana yhteishenki.
83. Se, kun saa elvistellä tietävänsä jostain enemmän kuin muu seurue (myönnä pois, se on mahtavaa).
84. Tähtitaivas.
85. Hymyt. Kaikenlaiset: vinot, hampaattomat tai vinohampaiset, vienot tai virnuilevat.
86. Järvessä uiminen. Mieluiten saunan jälkeen tai aikaisin aamulla, kun veden pinnalla on sumua.
87. Hyvät yöunet.
88. Puheradion kuunteleminen viikonloppuaamuisin, koska se muistuttaa lapsuuden viikonlopuista isän luona.
89. Sängyssä nakuna pötköttely, kun ei ole mitään kiirettä nousta.
90. Aamulla aikaisin ulkoilu, mihin vuodenaikaan tahansa.
91. Se, että on neljä vuodenaikaa (ja kyllä, olen jo valmiiksi kriisissä siitä, että ne vaikuttavat ilmastonmuutoksen myötä hupenevan).
92. Miten vanhentuessaan kypsyy, muttei silti tarvitse kalkkeutua.
93. Vanhemmat ihmiset, joilta silti löytyy lapsellinen pilke silmäkulmasta ja höpsöttelyn taito.
94. Nuoret. Niin herkullisessa iässä kasvukipuineen, filosofioinnille alttiille mielineen, tasapainoilulleen aikuistumisen ja lapsuuden välissä.
95. Lapset. Mielikuvitus ja ihmettelyn taito, mikä heillä on herkimmillään. ("Kuinka vanhaksi talot elävät?" kysyttiin minulta kerran. Ammatillisestikin erittäin validi kysymys.)   
96. Minä itse. Olen aika laadukas tyyppi ja tykkään itsestäni itse asiassa kovasti. Olen oikein onnellinen siitä, että synnyin juuri minuksi omaan elämääni.
97. Että tämä lista kohta loppuu ja pääsen päättelemään erään huivin.
98. Että sen jälkeen voin aloittaa uutta neuletakkia.
99. Musikaalit, tanssiteatteri ja esitystaide yleensä (vielä takavasemmalta tuli mieleen).
100. Tunne siitä, että on kotona.  

  
Ihan mukava harjoitus. Kasvattava, etenkin näin kärsimättömälle toisinaan elämän epäkohtiin takertuvalle. Voin suositella. (Kuinka mielenkiintoista tätä nyt oli sitten lukea, en osaa itse arvioida.)

* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 12.11.1992.