Sata syytä olla onnellinen
- Olen (yhdestä kroonisesta sairaudesta huolimatta) terve ja hyvinvoiva.
- Em. sairaus on niin hyvin hallinnassa, etten aina edes muista koko juttua.
- Minulla on erittäin hyvät hampaat (mummonikin aina sanoo niin!)
- Olen liikuntamielessäkin ihan hyvässä kunnossa ja tunnen ruumiini olevan mukavan pystyvä.
- Söin tänään oikein hyvän aamiaisen (tuoreita vadelmiakin siihen sisältyi).
- Minulla on varaa ostaa sellaista ruokaa, kuin haluan.
- Minulla on varaa ostaa lankoja ja kenkiä, joita en edes tarvitse.
- Kaikki ihanat langat, joita jo omistan.
- Neulojien aikasyöppö Ravelry, jonka opiskelutoveri minulle joskus viisi vuotta sitten vinkkasi. Paluuta entiseen ei ole.
- Tanssi.
- Tanssin avulla parhaimmillaan saavutettava kokemus, jossa oma keho, musiikki, tila ja kanssatanssijat ovat yhtä suurta organismia, joka sykkii maailmankaikkeuden tahdissa.
- Ystävät.
- Puoliso, joka on yhtä hullu ja omituinen kuin itsekin olen, paitsi eri tavoin, mistä välillä aiheutuu hankaluuksia, mutta useimmiten lopputuloksena kasvatamme toisiamme ja opin elämästä paljon uutta.
- Oppiminen yleensä, uuden opettelu ja oivaltaminen on elämän suola.
- Se, kun saa lapsen nauramaan.
- Perhe, ihanat rakkaat tyypit, sekalainen seurakunta, jonka tukeen ja vankkumattomaan rakkauteen voi aina luottaa.
- Muistot kotikaupungeista läpi vuosien. Kadunkulmat, auringonlaskut, lenkkipolut, lempipuisto, -kulmakauppa ja -kahvila milloin missäkin.
- Kotiutuminen jonnekin. Se, kun tuntee elinpiirinsä vihdoin omakseen ja on piirtänyt mieleensä kartan kotikulmistaan.
- Muuttaminen, uudet alut.
- Se, ettei ole pakko päättää, mitä mieltä mistäkin asiasta olen. Voin olla jokaista mieltä, jos haluan.
- Turvallinen ja terveellinen asunto, jossa on juokseva vesi, sähköt, lämmitys ja internet.
- Kaikki se ihokarvat nostattava, tanssijalkaa vipattava, tunteet herättävä ja kyyneleet silmäkulmaan kutsuva mahtava musiikki, mitä lahjakkaat ihmiset jatkuvasti julkaisevat.
- Laulaminen, täysin rinnoin.
- Luonnossa liikkuminen. Raikkaan metsäilman hengittäminen ja polun tuntu jalkojen alla.
- Se, että joku keksi paljasjalkailun terveysvaikutukset ja syntyi minimalistikenkätrendi.
- Kaikki ne mainiot tossuilta tuntuvat kengät, joita minulla on.
- Lämpimät ja vedenpitävät, toimivat takit.
- Että olen saanut kotoa hyvät eväät elämään. En varmaan täydellistä settiä, mutta hyvin toimivan kuitenkin.
- Työpaikka, jossa on hyvä työilmapiiri ja mahdollisuuksia hyvinkin joustaviin työaikoihin.
- Auringonlaskut.
- Lehtikinokset, joiden läpi voi pyrähtää lehtiä ilmaan potkien.
- Hyvä ruoka (tämä on minulle niin tärkeätä, että voi mainita useamminkin).
- Lämmittävä teekupillinen kynttilänvalossa kotisohvalla.
- Unelmat! Urahaaveet, ihmissuhdehaaveet, matkustushaaveet, elämänpolkuhaaveet.
- Värikkäät juoksutrikoot.
- Vanhemmat ovat vielä (enimmäkseen) terveitä.
- Mummo on yhä elossa ja ikäisekseen hyvissä voimissa.
- Ystäviä on tarttunut matkaan eri vaiheista elämää, ja vaikkemme aina onnistu pysymään toistemme menossa mukana, on tuttu yhteys tallella aina, kun näemme, kuulemme tai kirjoittelemme.
- Avioerolapsuudesta huolimatta suhteet molempiin vanhempiin ja joka suunnan sukulaisiin ovat hyvät.
- Bonuksena sain mahtavan äitipuolen, jonka kanssa voin höpöttää langoista.
- Kohta tulee talvi (jos tulee, mutta parempi olisi).
- Suklaa.
- Asuminen kaupungissa, jossa voi ajaa ratikalla syömään falafelia, käydä aamu-uinnilla satama-altaassa, juosta metroasemalta metsään, käydä elokuvateatterin yläkerrassa taidenäyttelyssä ja säiden salliessa vaikka hiihtää töihin.
- Että asumme tarpeeksi lähellä kaikkea tärkeää, että pyörä on yleisin kulkuneuvoni.
- Paksut ja luonnostaan kauniin väriset hiukset (turhamaisuus sopii tähän listaan myös ihan hyvin).
- Mies, joka ei nyrpistä nenäänsä, vaikka pureskelen kynsiäni ja useinkin jätän sääret ajelematta.
- Sisko, jonka kanssa sain kasvaa rinta rinnan ja olemme niin samalla aaltopituudella, että on kuin peiliin katsoisi toisinaan. Tai kuin kuulisi omatuntonsa äänen toisen suusta.
- Hyvä kamera. Arjen ja juhlan muistojen tallentaminen kuviksi on esteetikkoa miellyttävä harrastus.
- Pian vuoden vanha ensimmäinen uutena saamani älyhyvä älypuhelin, jota on ilo käyttää kaikkien miehen veljen kaverin vanhojen kapuloiden jälkeen.
- Että kaupoissa on 100% kauraleipää jopa useampaa eri laatua.
(100 kohdan lista on aivan sairaan pitkä. Vasta puolessa välissä, ei tsiisus.)
- Värit. Rakastan värejä.
- Että minulla on kaikki aistit tallella: kuulo, näkö, maku, haju ja etenkin tunto. Tykkään kaikista.
- Kirjat! Lukeminen laajentaa sielua sisältäpäin. Mitä matkoja olenkaan nojatuolista käsin tehnyt.
- Matkailu, ihan fyysisesti. Välillä kauheaa, mutta usein mahtavaa, ja molemmissa tapauksessa avartavaa ja opettavaista.
- Parasta matkailussa: uudet ruokaelämykset.
- Saunan jälkeen puhtaisiin lakanoihin nukkumaan meneminen.
- Että asunnossamme on pesukone (joka toimii ilman, että täytyy pelätä sen vaeltavan halki kylpyhuoneen runnoen kaakeleita).
- Leipominen. Tarkemmin sanottuna makeat piirakat. Raparperipiirakka eritoten.
- Kaikki ne luovat, rohkeat ja koko sydämellään oppilaansa kohtaavat opettajat, joita elämäni varrelle on osunut aina ala-asteelta yliopistoon saakka, puhumattakaan harrastusohjaajista. Kaikilta kanssaihmisiltä tässä elämässä voi oppia paljon, mutta hyvän opettajan kylvämä siemen kantaa vuosikymmeniä hedelmää.
- Rituaalit. Joulunviettotavat, lähtiäishalit, oma teekuppi töissä.
- Etuoikeutettu tilanne, jossa voin tuntea tulevaisuuteni olevan toiveikas ja mahdollisuuksia vaikka mihin, kunhan vain tartun niihin ja lähden yrittämään.
- Rauhalliseen, turvalliseen, verrattain tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen maahan syntyminen.
- Edullinen ja laadukas terveydenhuolto.
- Se, että maksan krooniseen sairauteen syömistäni lääkkeistä vain 35% itse.
- Koirat, jotka haluavat tulla syliin.
- Rautatieasemat: raiteiden tuoksu, jäähyväisten, jälleennäkemisen ja alkavan seikkailun tunnelmat.
- Salmiakkikarkit hedelmäkarkkien kanssa syötynä.
- Mariannerouheella maustettu kuuma kaakao.
- Tuoreet pullataikinaleivonnaiset. (Elämäni pyörii näköjään syömisen ympärillä.)
- Syömishäiriöstä selviytyminen ilman pysyviä vahinkoja, edes sieluun. (Onneksi ei enää kuitenkaan samalla tavalla, kuin silloin ennen.)
- Asuinpaikkaan nähden halpa vuokra, joka mahdollistaa järjettömän lankashoppailun.
- Etuoikeutettu tilanne, jossa arkiset ongelmani ovat luokkaa montako kerää lankaa raaskin ostaa ja vessapaperi on loppu, ei puhettakaan sodasta ja hävityksestä.
- Minun ei tarvitse pelätä.
- Puhdas ja raikas vesi, jota tulee hanasta kääntämällä (ja jota menee myös alas vessanpöntöstä käsittämättömiä määriä, mutta siitä joskus toiste).
- Avokado. Leivän päällä, burritossa, salaatissa.
- Että mies opetti minut syömään avokadoa.
- Impulsiivinen luonteenlaatu, jonka ansioista lähdin vaihto-oppilaaksi, töihin ulkomaille ja kutsuin tuntemattoman miehen kanssani telttailemaan. Ja tulin menneeksi viimeksi mainitun kanssa naimisiin.
- Livemusiikki, joka tuntuu luissa ja ytimissä niin, ettei voi olla tanssimatta ja tuntee kihelmöinnin nousevat nauruksi kasvoille.
- Luonnon arvostamisen ja siitä nauttimisen lahja, jonka perheeltäni ja kotipaikkakunnaltani sain.
- Gilmore Girls -tv-sarja.
- Kirjoittaminen itseilmaisun muotona. Etenkin päiväkirjojen kirjoittaminen ja piirtely käsin.
- Uskomaton tuuri mikä minulla etenkin ala-asteen, lukion ja opiskelupaikan suhteen on ollut. Oman alansa luovia huippuyksiköitä, joissa oli ainakin minun aikanani ihana yhteishenki.
- Se, kun saa elvistellä tietävänsä jostain enemmän kuin muu seurue (myönnä pois, se on mahtavaa).
- Tähtitaivas.
- Hymyt. Kaikenlaiset: vinot, hampaattomat tai vinohampaiset, vienot tai virnuilevat.
- Järvessä uiminen. Mieluiten saunan jälkeen tai aikaisin aamulla, kun veden pinnalla on sumua.
- Hyvät yöunet.
- Puheradion kuunteleminen viikonloppuaamuisin, koska se muistuttaa lapsuuden viikonlopuista isän luona.
- Sängyssä nakuna pötköttely, kun ei ole mitään kiirettä nousta.
- Aamulla aikaisin ulkoilu, mihin vuodenaikaan tahansa.
- Se, että on neljä vuodenaikaa (ja kyllä, olen jo valmiiksi kriisissä siitä, että ne vaikuttavat ilmastonmuutoksen myötä hupenevan).
- Miten vanhentuessaan kypsyy, muttei silti tarvitse kalkkeutua.
- Vanhemmat ihmiset, joilta silti löytyy lapsellinen pilke silmäkulmasta ja höpsöttelyn taito.
- Nuoret. Niin herkullisessa iässä kasvukipuineen, filosofioinnille alttiille mielineen, tasapainoilulleen aikuistumisen ja lapsuuden välissä.
- Lapset. Mielikuvitus ja ihmettelyn taito, mikä heillä on herkimmillään. ("Kuinka vanhaksi talot elävät?" kysyttiin minulta kerran. Ammatillisestikin erittäin validi kysymys.)
- Minä itse. Olen aika laadukas tyyppi ja tykkään itsestäni itse asiassa kovasti. Olen oikein onnellinen siitä, että synnyin juuri minuksi omaan elämääni.
- Että tämä lista kohta loppuu ja pääsen päättelemään erään huivin.
- Että sen jälkeen voin aloittaa uutta neuletakkia.
- Musikaalit, tanssiteatteri ja esitystaide yleensä (vielä takavasemmalta tuli mieleen).
- Tunne siitä, että on kotona.
Ihan mukava harjoitus. Kasvattava, etenkin näin kärsimättömälle toisinaan elämän epäkohtiin takertuvalle. Voin suositella. (Kuinka mielenkiintoista tätä nyt oli sitten lukea, en osaa itse arvioida.)
* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 12.11.1992.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti