keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ridge Forrester, rietasteleva säärimies *

"Sulla onkin nämä karvaiset jalat nykyään," totesi puoliso tuossa eräänä iltana.

Myönsin. Keväällä sattui silmääni jonkin englanninkielisen naistenlehden kansi, jossa rallateltiin jotain sen suuntaista kuin "Forget the wax! Why not let your hair grow wild this summer?" En tarttunut ohjeeseen heti, mutta muutaman viikon päästä kelien lämmetessä alkoi raksuttaa ja muutenkin laiskana kauneudenhoitajana päätin kokeilla.

Kainalot ajelin kyllä, siihen ei pokka riittänyt. Mutta tänä kesänä olen antanut säärikarvojen rehottaa vapaasti. Kulunut kesä on ollut toki paria viimeistä armeliaampi moiselle kokeilulle, sillä halutessaan olisi voinut kulkea pitkissä lahkeissa suven läpeensä. Olen kuitenkin itse aika lämminverinen ja tykkään kesävaatteista, joten aina kuin mahdollista olen sääriäni tuulettanut. Samoin matkailimme lähemmäs kolme viikkoa suotuisimmissa säissä, joissa muutamaa päivää lukuunottamatta ei pitkille punteille ollut mitään käyttöä.

No, miten kävi?



Pääosin ei mitenkään, ja suurin ero oli se, ettei säärikarvoja tarvinnut ajatella. Kesän alussa töissä huomasin parin naispuolisen kollegan katseen viipyvän pitkään caprihousujen paljastamassa karvoitustuksessani, mutta tämän lisäksi toissapäiväistä mieheni kommenttia lukuunottamatta en saanut sääristäni mitään palautetta. Positiivisimpana puolena sääriturkissa oli se, miltä tuulenvire tuntuu paljaissa pohkeissa. Hiveleehän se mukavasti sipisileää ihoakin, ei siinä. Mutta kyllä kutkuttavan hihityttävää oli varsinkin alussa se, kun säärikarvat lepattivat tuulessa.

Vaikka kuvissa ei välttämättä siltä näytä, eivät säärikarvani ole mitään vaalea vauvanhaiventa. Ne ovat keskiruskeita ja parhaimmillaan lähes kolmisenttisiä. Ja kasvavat epätasaisesti siten, että karvoja on eniten polven alla ja säären etuosassa, pohkeen puolella ei lähes mitään, mikä myös oli mielenkiintoista huomata. Olin todella tietoinen karvoistani aina kesämekossa keikistellessäni, eli jotain perin rietasta niiden rehottamisessa tuntui olevan. Silti ei kertaakaan tehnyt mieli ajaa höylällä peltoa sileäksi. Eikä tee vieläkään.

Täytyyhän sitä talven varalle vähän turkkia kasvattaa vai kuinka?


En ollut varma olisiko tästä kirjoittaminen noloa siksi, ettei henkilön kannattaisi käyttää palstatilaa karvoituksensa miettimiseen vai kenties siksi, että karvojen kasvu on niin yök. Saatte itse päättää.

* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 20.11.2003.

6 kommenttia:

  1. Hei ihan mahtavaa!! Hyvä sinä!! Sekä itse kasvuttelusta että asiasta kirjoittamisesta. Mä kirjoitin kanssa tästä joskus ja muistaakseni kommentoitiinkin puolin ja toisin :) mä pidän silloin tällöin ajelutaukoja mutta kokonaan en ole lakannut sheivaamasta. En siltikään kykene ymmärtämään sitä että miksi ne on justiinsa naisten karvat jotka on yök. Toki miehetkin kiinnittävät nykyään huomiota karvoihinsa mutta silti se yök-taso ei ole läheskään sama kuin naisten karvojen kanssa. Kuka on keksinyt sen että karvat on yök ja ennenkaikkea miksi? Hyvä kun kirjoitit asiasta! Karvat ei ole yök!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin, että kirjoitit tästä tosiaan! En itsekään jaksa ymmärtää miten yhä naisen karvoitus on muka niin ällöttävä asia. Omassa lähipiirissäni ei ole karvojaan (muualtakin kuin päästä ja kasvoista) ajelevia miehiä niin se puoli on ehkä jäänyt vähän hämärään itseltäni. Olen myös kehityksestä sillä tavalla vähän pihalla, että taidan uimahallin pesuhuoneessa (salaa, kuvittelen) tuijottaa pisimpään niitä täysin karvattomia aikuisten naisten alapäitä, itse kun en koskaan moiseen ole tuntenut tarvetta. Onneksi oma puoliso ei yllä mainitun kommenttinsa lisäksi ole karvoistani moksiskaan - mutta eipä tuolla olisi paljon sanomistakaan, kun on itse yltä päältä karvainen. :D

      Poista
    2. Joo hei mullakin oikeasti pistää silmään eniten ne alapäät, jotka on kokonaan karvattomia. Ja ei, en kyttää tai ole mikään pervo mutta ihan oikeasti kun ne pistää silmään. En ymmärrä miksi aikuinen nainen haluaa että sillä on pikkutytön alapää.

      Poista
    3. Minäkään en ymmärrä, mutta koetan olla mitenkään tuomitsematta, huvinsa kullakin eikä moni varmasti ymmärrä minun valintojeni päälle. Mutta hämmentävä muoti-ilmiö se minustakin on.

      Poista
  2. Hienoa, että olet pystynyt tähän :) Nostan hattua :) Itse en ole alkuunkaan sinut karvoitukseni (runsaan) kanssa, joten vapaana en niiden voi antaa rehoittaa. Paitsi käsissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen nuorempana ollut hyvinkin kriisissä omasta mielestäni runsaan karvoitukseni kanssa, mutta aika on tuonut vähän armeliaisuutta. (Olen myös oppinut valitsemaan bikinini oikein, hahaa.) Ja luultavasti olen myös kuvitellut muiden kiinnittävän asiaan huomiota paljon todellista enemmän, suurin osa olemme kuitenkin niin oman napamme ympärille kietoutuneita, etteivät toisen karvat kauaa jaksa kiinnostaa.

      Poista