Rickin yllätys kylpytakin alla *

En koskaan ymmärtänyt, mihin kukaan tarvitsi kylpytakkia. Peseytymisen tai uinnin jälkeen vaikutti luontevalta kietoutua pyyhkeeseen kunnes on kuiva, tai kyllästynyt istuskelemaan pelkkä pyyhe verhonaan, jonka jälkeen voikin pukea päälleen. Tai olla pukematta, monasti ihan yhtä hyvä vaihtoehto sekin.

Mutta vihdoin olen rakastunut kylpytakkiin. Kenties suurin syy kylpytakkikammooni oli materiaali: paksu ja pörröinen, tukalalta tuntuva frotee. Uusi ihastukseni on kevyttä pellavaa, ei edes vohvelikankaista vaan rouhean sileää, perinteistä. Ei ahdista eikä hiosta. Pituuskin on vain polveen, niin en jää liepeistäni kiinni oven väliin.

Olen myös ymmärtänyt, minkä vapauden kylpytakki mahdollistaa. Sen avulla voi laiskistua tasolle, jossa yksinkertaisimpienkin vaatteiden päälle pukeminen tuntuu työläältä. Kylpytakissa voi viettää aamut, illat, ja miksei iltapäivätkin, pukeutumatta kunnolla koskaan – mutta ilman, että tarvitsee linnoittautua tiiviisti suljettujen kaihdinten taakse. (Ei toki välttämättä tarvitse alastomanakaan, mutta meille näkyy vastapäisen talon edesottamukset sen verran tarkasti, että epäilen saman toimivan myös toisin päin. Tämäkään ei vielä minua hirveästi haittaa, koska olen kotoisin sen verran harvaan asutuista lähiöistä, etten koskaan joutunut miettimään moista – mutta puolison käsitys alastomuuden yksityisyydestä on eri mantereelta.) Ymmärrän viimein, miksi isäni vaimoineen viettävät lauantaisin puoli päivää kylpytakeissaan, juovat monta kuppia kahvia ja ehkä vähän mökin pihaa sitten haravoivat.  

On varmaan kyse myös siitä, etten ole tainnut eläessäni olla samalla tavalla rennosti lomalla vain kotona, kuin nyt viimeisen vajaan viikon aikana. Nuorempana tein kesät töitä, ja valmistumisen jälkeen olen matkustellut lomat niin tehokkaasti, niin ulkomailla kuin sukulaisissakin, etten ole montaa vapaata vuorokautta kotona viettänyt. Kesän valo, jota ei tee millään mieli sulkea asunnosta ulos, ja parvekkeella lorvailun mahdollistavat lämpötilat yhdistettynä kiireettömyyteen ovat oiva alusta kylpytakkisuhteen syntymiselle. Tämähän on itse asiassa aika kivaa tämä tämmöinen. 

Vaikka ihan kivaa on sekin, että viikonloppuna on jo taas ohjelmaa.

* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 22.12.1998.

P.S. Ei sen suurempaa yllätystä, pahoitteluni. Mutta melko harvassa ovat kylpytakkiaiheiset otsikkovaihtoehdot (eivät kuitenkaan niin harvassa, kun voisi kuvitella).