Tai oikeammin uusi, kaikkien huulilla (ja kohta keuhkoissa) oleva polte.
Nimittäin, vaikka mitään ei testakaan, olen ollut luultavasti viikon tässä trendikkäässä taudissa. Kollegani kävi erittäin heikossa hapessa tahoillaan. Puolisoni kärsi yhden illan, mutta nyt on parempaan päin. Edit: Eipäs olekaan! Jos tulet kipeäksi, pysy oikeasti se seitsemän vuorokautta kotona, koska nyt kolmen ihmisen otannalla näyttää tyypilliseltä, että oireet ensin hellittävät, jonka jälkeen vasta iskee pahin vaihe. Ei hyvä.
Sitä vaan siis, että ota jokainen oire tosissaan. Erittäin tosissaan ota oire, jollaista et ole koskaan ennen tuntenut, vaikka se olisi hyvin pieni. Esimerkiksi kihelmöivä, närästystä muistuttava tunne keuhkojen jossain osassa, oli se sitten vain syvään hengitettäessä tai koko ajan. Sellainen olo, kuin olisit juossut täysiä bussiin kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Sellainen olo, että hengittäminen on tavallista työläämpää. Vaikka ei olisi yhtään kuumetta. Vaikka ei olisi yskää. Vaikka et olisi käynyt metriä lähempänä ketään viikkoon.
Et voi tietää. Joten jää kotiin, vaikka kuntosi puolesta ihan hyvin voisit käydä kaupassa, töissä ja juoksulenkillä. Ehkä sitä viimeksi mainittuakaan ei kannata tehdä, mutta kaikki ihmisten lähettyvillä tapahtuva ainakin pannaan.
Aivan mahdollista on myös, että meillä kellään ei ole ollut korona, ja se tulee joskus myöhemmin. Sen vuoksi me pysyttelemme oireiden poistuttakin etätöissä ja vältämme ystäviä ja sukulaisia, vaikka se surkeaa onkin. Onneksi on videopuhelin! (Ja nyt viimeisetkin meistä, jotka pitivät videopuheluita vaivaannuttavina, ovat käännynnäisiä. Minä ainakin.)
P. S. Heti kehäkolmosen ulkopuolella ruoan tilaaminen kotiin on ohjeena yhtä tyhjän kanssa. Vaikea tilata, kun ei kukaan toimita.
P. P. S. Entiselle syömishäiriöiselle on todella suuri kynnys antaa jollekin vieraalle kauppalista poimittavaksi. En kykene, ennen kuin on makaronikin loppu. Siispä olen ulkoistanut miehelle, katsotaan mitä hän saa aikaan.
* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 29.4.1994.
