Mies jutteli nukkumaan mennessämme sijoituksista, joita hänen vanhempansa ovat tehneet hänen nimissään hänen ollessaan lapsi (ja jälleen kerran muistin, miten erilaisista maailmoista tulemmekaan). Hmm-m, mumisen, kunnes:
".. mutta aion kyllä vaihtaa sinut edunsaajaksi siihen henkivakuutukseen, en ole vain saanut aikaiseksi."
Mistä se puhuu? herään ajattelemaan. Kaikista mahdollisista vastausvaihtoehdoista päädyin seuraavaan:
"Miten sellainen henkivakuutus toimii, jos kuolet vasta esim. 90-vuotiaana saako sieltä silti rahaa?"
(Hetken hiljaisuus ja pitkä katse.)
"Vaihdan sinut edunsaajaksi siihen vain, jos lupaat olla tappamatta minua. Lupaatko, ettet tapa minua?"
No lupasin tietenkin. Harvoin olen ollut yhtä varma siitä, että pystyn lupaukseni myös pitämään.
....
Olen lukenut ja puhunut viime aikoina paljon. Politiikasta, maahanmuutosta, perhesuhteista, parisuhteista, valinnanvapaudesta ja -vaikeudesta. Siitä, kuinka täydellinen vapaus tekee onnettomammaksi kuin vapaus, jolla on jonkinlaiset ääriviivat. Sitä ääriviivojen asettamista täällä mietin (että oma tämänhetkisen vapauden määrä oikeastaan ahdistavan rajattu vai kenties lamauttavan rajaton), syön suklaata ja poukkoilen. Asioiden kirkastuttua saan kenties niitä jäsenneltyä tännekin.
Rauhaa teille.
 |
| Yritän. |
* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 1.3.1996
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti