keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Toipilasapatiaa uuden tuolin edessä *

Olen flunssassa. Tauti alkoi nenän alkaessa valua kontrolloimattomasti maanantai-iltapäivänä n. klo 14, jota oli edeltänyt epämääräinen toivottavasti-en-tule-kipeäksi -olo. Jännittävää tässä on se, että tasan neljä viikkoa sitten, tarkemmin sanottuna 5.12.2016 tulin myös kipeäksi maanantai-iltapäivänä, kun nenäni alkoi valua kontrolloimattomasti.

Toivon todella, etten ole joutumassa jumiin jonkinlaiseen Kuukauteni Murmelina -looppiin, jossa saan neljän viikon välein saman flunssan. 

Tapaninpäivänä minulle ilmestyi Meilahdessa Muumien Mörkö.
Jos se langetti ylleni tämän kirouksen?

Rakastan sitä, että tuli talvi, mutta valitettavasti olen katsellut sitä vasta ikkunasta. Toisaalta kuuluu olevan aika pirskatin kylmä siellä, että ehkä ihan hyväkin keskittyä juuri nyt lämmikkeiden neulomiseen.

Minulla on ensi viikolla tähystystoimenpide (rutiinitoimenpide, ns. katsastus), joka edellyttää ns. vähäjätteistä ruokavaliota. Toisin sanoen valkoisia hiilihydraatteja, vihanneksia ilman kuoria ja vain kypsinä, laimeita mehuja ja vähärasvaista lihaa. Eikä juuri sokeria tai maitotuotteita.

On sanomattakin selvää, että olen epäonnistumassa tässä jälleen kerran melko täydellisesti tämän noudattamisessa. Sinänsä mielenkiintoista huomata, miten kuitupitoista ruokaa normaalisti syön. Kaapissamme ei ole muuta kuin täysjyväpastaa tai -riisiä. Perunoita ei kuorita koskaan. Eikä banaania ja avokadoa lukuun ottamatta oikein mitään muutakaan. Koetin ostaa leipää, jossa ei olisi siemeniä, mutta epäonnistuin siinäkin – jostain olivat auringonkukansiemenet kuitenkin paahtoleivän ainesosalistalle hypänneet kotiin tultaessa. Ilmeisesti oli vaan niin mahdoton ajatus ostaa sitä kaikista valkeinta vehnäleipää! Syön myös runsaasti maitotuotteita. Lorautan pannuun joka kerta reilusti öljyä. Leipää ei mielestäni voi syödä ilman tuntuvaa voi-kasvirasvakerrosta.

Ja syön sokeria kirkkaasti yli suositusten.

Tästä johtuen yritykseni syödä vähäjätteisesti on silti aivan naurettavan heikko esitys. Raakoja vihanneksia olen onnistunut välttelemään ja jättänyt täysjyväisimmät asiat pois. Mutta muuten unohdan jatkuvasti homman säännöt, joko vahingossa tai tahallani. Lisäksi huonosta noudattamisesta huolimatta minulla on nälkä koko ajan. Joten minun on pakko syödä karkkia pysyäkseni hengissä. Tai ei varmaan pakko, mutta siltä tuntuu.


* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 4.12.2000.
** Eikä täällä mitään uutta tuolia edes ole.

2 kommenttia:

  1. Tuskallinen ruokavalio. Eihän sillä valkoisimmalla leivällä pysy hengissäkään kuin jonkun vartin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta. En ymmärrä, miten tästä voisi selvitä ilman sokeria. Kenties tarkoitus on syödä kulhollinen sosekeittoa kaksi kertaa tunnissa?

      Poista