Tänään ostin lentoliput huomiselle, viikoksi, paikkaan, jossa en ole koskaan ollut. En vielä tiedä, missä ensi yöni nukun (koska yösijaa ei siis ole varattu).
Moni lähipiiriini kuuluva on leikkimielisesti naljaillut äkkiväärille ratkaisuilleni ja onpa puoliso niistä ottanut myös nokkiinsa kerran jos toisenkin. Äkkinäisyys on kuitenkin monasti ollut minulle hyvästä. Sitä paitsi ulospäin päähänpistoilta vaikuttaneet tempaukseni ovat yleensä muhineet päässäni kuitenkin jo jonkin aikaa, vähintään päiviä, toisinaan kuukausia. Sitten vaan äkkiä tunnenkin olevani valmis päätökseen, ja kun päätös on tehty, ryhdyn mieluiten heti toimeen. Menee hyvä päätösenergia muuten ihan hukkaan! Vasta tehdyn päätöksen innolla saa aikaan paljon lyhyessä ajassa. Minä olen saanut opiskelupaikkoja ja uusia rakkaita harrastuksia, oppinut uusia taitoja, matkustanut lähemmäs ja kauemmas, nähnyt kauan kaivattuja ihmisiä ja tutustunut uusiin, mennyt naimisiinkin.
Kun kerroin veljelleni aikoinaan aikovani silloin melko tuoreen miesystäväni kanssa vihille — siitä hetkestä kahden viikon kuluttua — totesi hän vain, että oli jo vaimonsa kanssa arvellutkin näin käyvän. Arvaamattomuuteni on siis jo kerrassaan arvattavaa!
Yhtä äkkilähtöä olen miettinyt niin pitkään, ettei siinä ole enää mitään äkkipikaista. Nimittäin uranvaihtoa. Haudon ja haudon, mutten uskalla päästää suunnitelmaa kuoriutumaan. Vaan joku kaunis päivä rohkenen senkin tehdä, suuntaan nokan kohti uusia unelmia ja nostan kytkintä.
Nyt alkajaisiksi nautin näistä pienimuotoisemmista muutostuulista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti