Tämä teksti on osa Ainekirjoitushaastetta, tehtävänannosta vastasi tällä kertaa Kukkavarvas.
"Ennen vanhaan."
Kovin vaikeaa oli keksiä aiheesta mitään järjellistä sanottavaa. Kirjoitin yllä olevan fraasin googleen inspiraation toivossa, ja tulihan se lopulta sieltä:
"Ennen vanhaan eivät monetkaan ihmiset, sen paremmin miehet kuin naisetkaan,
tienneet tarkkaan mitä odottaa seksiltä, joten he eivät huolestuneet, kun se ei sujunut
järin hyvin."
- Kingsley Amis
Tehtävänanto: Pohdi ilmiötä lainauksen pohjalta.
Minähän en tietenkään ole elänyt ennen vanhaan, olen vasta alta kolmenkymmenen, ja voitte halutessanne ottaa tämän perspektiivin puutteen huomioon lukiessanne. Mutta ihmissuhteinen ruotiminen ja ryöppääminen tuntuu kyllä saaneen nykyään aivan hillittömät mittasuhteet. Ruudut ja aukeamat pullistelevat viestejä siitä, millainen pitäisi olla, miten asua, miten tuntea, miten riidellä, miten sopia, miten erillisiä olla ja kuinka paljon yhteistä. Ja nuo petihommat sitten: sillä aluella, jos missä, on nykyihmisellä suorituspaineita. Pitäisi olla herkkä ja huomaavainen, ja toisaalta agressiivinen kissa tai kolli yhtä aikaa. Ihmisen seksielämä on parhaimmillaan lähteestä riippuen 20-, 30-, 40-, 50- tai 60-vuotiaana. Tuleehan siinä paineita, jos on vaikka kaksi-, kolme-, neli-, viisi- tai kuusikymppinen — ja seksihommat jättäisivät paljon toivomisen varaa.
Näin nimetöntä blogia pitävänä uskallan sorkkaista vähän tähänkin muurahaispesään, vaikka omalla naamallani en ehkä tohtisi. On nimittäin hirvittävän herkkä aihe. Ja siitä herkkyydestä tuntuvat johtuvan tällä saralla niin monet ongelmatkin. Nykyään on niin kovasti paineita olla täydellinen, niin miehillä kuin naisillakin. Seksi saadaan mediassa kuulostamaan siltä, kuin siitä olisi mahdollista jotenkin suoriutua oikein, kun homman hoitaa tietyllä tavalla. Mutta mielestäni eivät sänkyhommat ole ihmissuhteen muita osa-alueita kummempi arvoitus. Molemmat nauttivat, kun kumpikin osapuoli ottaa toisen huomioon, kuuntelee herkästi ja avoimesti, ja ilmaisee itse itseään rehellisesti ja selkeästi. Ja kun molemmat ymmärtävät, että aina ei mene ihan putkeen, mutta sekään ei haittaa. Että mitään ei tehdä, jos molemmat eivät siihen suostu. Ja epäonnistuneille kokeiluille voidaan nauraa yhdessä.
Meillä ei ole ollut aina mitenkään täydellinen seksielämä. Mutta ei ole ollut täydellistä muukaan elämä, joten turha olisikaan kuvitella makuuhuoneen puolella vallinneen jonkinlainen muusta suhteesta erillinen rakastelutyhjiö. Tuntuu, että nykyään kovin monessa yhteydessä seksittömyys nähdään huonon suhteen pääasiallisena ongelmana. Minun mielestäni siinä suhteessa on aina jotain pielessä jo siinä vaiheessa, kun toiselta, tai molemmilta, katoaa halu olla alasti toisen lähellä. Koska onhan se nyt hirveän ihanaa! Mutta vaatii myös olemista niin .. no, alasti, ettei sitä toisen katsetta ja kosketusta kestä, jos kantaa mielessään kaunaa, hiljennettyjä tunteita, painavia salaisuuksia tai tunnustamattomia syntejä. Tai jos vaan yksinkertaisesti vielä aivan hitosti risoo, kun eivät asiat sujuneetkaan oman tahdon mukaan, vaan piti tyytyä johonkin naurettavaan kompromissiin tai niellä pettymyksen karvaita kyyneliä.* Nykyisen suoristuskeskeisen ja kiireisen elämän tuoksinassa on melko helppoa kanniskella moisia mukanaan siinä arjessa muuten, ja olla silti ihan hyvä elämänkumppani, tai ainakin ihan ok — jos ei nimittäin ihan tosisaan pyri kohtaamaan puolisoaan aidosti arjessa, on se melko helppoa kiireessä sysätä sivuun. Mutta seksiä ei voi suorittaa, ja molempia (tai ainakaan minua) miellyttävä petikokemus edellyttää sellaista läsnäoloa, johon ei ole mahdollista päästä, jos synkät ajatukset liikaa kaihertavat mieltä.**
* Kompromissit ovat tutkitusti hyväksi parisuhteille ja pettymykset kuuluvat toki elämään, minua on vain siunattu jääräpäisyydellä, joka tekee näiden hyväksymisestä toisinaan lievästi sanottuna haasteellista.
**Niiden pään sisäisten paineiden ei muuten täydy välttämättä olla siitä puolisosta lähtöisin, voidakseen pilata pedin tunnelman. Toim. huom.
**Niiden pään sisäisten paineiden ei muuten täydy välttämättä olla siitä puolisosta lähtöisin, voidakseen pilata pedin tunnelman. Toim. huom.
Vaan toisaalta en sittenkään tiedä — tämä silläkin uhalla, että kierrän tekstini täysin kerälle itsensä ympäri — onko ilmiö millään tavalla uusi. Toisaalta lisääntynyt puhe parisuhteista on varmasti parantanut tilannetta monella tavalla, ennen vanhaan oli varmasti vielä yleisempää sulkea katkeruus sisimpäänsä ja jatkaa silti porskuttamista toisen rinnalla. Ainakin, jos nyt vaikka sodasta selvinneitä tässä mietiskelen. Isovanhempieni ikäluokassa olen nähnyt useita onnettomia suhteita, joiden on annettu hapantua vuosikymmenten ajan niin, että on lopulta vaikea nähdä, mistä lähtisi korjaamaan. Mutta! Kaikesta huolimatta näillä ihmisillä saattaa olla parisuhteestaan melko positiivinen sisäinen kuva. Että onhan meillä ollut noita ongelmia ja kyllähän minä tiesin, että Juhanilla oli se toinen nainen silloin vuosikymmeniä, tai Rauni on aina ollut kyllä paha suustaan. Mutta silti on ollut ihan hyvä elämä. Nykyään taas on kovin vaikeaa olla vertaamatta itseään ja omaa parisuhdettaan median tursuilemiin ihannekuviin siitä, millaiselta täydellinen näyttää. Niistä ihannekuvista muodostuu herkästi odotuksia, joista taas tulee katastrofin aineksia arjessa, kun ei se toinen tietenkään toimi, tunne, sano tai tee niin kuin odotat. Tuskin koskaan.
Että siinä mielessä olen Amiksen Kingsleyn kanssa samaa mieltä: kun ei ole liiempiä odotuksia, on paljon suurempi todennäköisyys olla lopputulokseen tyytyväinen. Oli se nyt sitten yleisempää ennen vanhaan eli ei. Siitä lähden tekemään varmempia johtopäätöksiä vasta kuudenkymmenen vuoden kuluttua, harjoitettuani empiiristä tutkimusta hivenen kauemmin. Mutta kyllä niitä odotuksia tänäpäivänäni joka tuutista niin tursuaa, että aika sissi saa olla, jotta täysin niiden tulitukselta välttyisi.
Siispä tiivistettynä kiireiselle: Ennen vanhaan asetettiin parisuhteelle (ehkä) vähemmän paineita, koska parisuhteen ihannekuvien markkinointi ei ollut yhtä agressiivista. Tästä johtuen vähemmänkin täydellinen parisuhde nähtiin ennen aivan riittävän hyvänä. Ehkä. Tällainen realismi olisi tervetullutta hyvinvointivaltion lellikeiden parisuhdepohdintoihin. Joskin toisaalta huonosta suhteesta lähteminen ajoissa on sekin varmaan ilahduttavasti nykyään helpompaa.
Ope, en saa tätä ratkaistua! Luovutan.
7½?
Tämä oli ihan mahdottoman hyvä :D
VastaaPoistaMä en ole omalta kohdalta ottanut hirveästi juurikaan stressiä omasta seksielämästä, se kun muistuttaa aika sydänkäyrää tällä hetkellä :D ei suoraa todellakaan mutta siis välillä on korkeampaa huippua ja välillä sitten tosi matalaa rytinää :D mutta lasten puolesta sressaan. Koska omat isot on jo senikäisiä että näistä jutuista on puhuttava ja juurikin tuon median takia mä koen tosi rankasti paineita. Että miten se niiden seksuaalisuus voi kasvaa tasapainoiseksi ja "terveeksi" (kuka tämän nyt mitenkin määrittää mutta onpahan tuota olemassa seksuaalisairauksiakin joten ehkäpä viittaan nyt enempi niihin) kun se median myllyttämä seksuaalisuus on mitä on. Millä saa paukutettua niille että tärkeintä on se miltä omien korvien välissä tuntuu eikä se mitä ruudulta näet. Aergh.
No onneksi ei sentään viivaa näytä käyrä, silloin olisi tilanne jo toki sydämenkin kannalta kohtalokas! Ja enemmän tai vähemmän aaltoliikettä se on toki meidänkin buduaarissa, ei ole mitenkään sitä puolta lukujärjestykseen laitettu.
VastaaPoistaMutta ymmärrän kyllä hyvin huolen teineistä! Omassa nuoruudessanihan asia hoidettiin niin, että kun ilmaantui yökylässä käyvä tyttö- tai poikaystävä perheeseen, kysyi äiti kyseessä olevalta lapselta oivan yksityisen tilaisuuden tullen: Onhan ehkäisyasiat kunnossa, tarvitsetko niissä jotain neuvoja? ja: Muistathan, ettei mitään sellaista pidä tehdä, mikä ei tunnu itsestä hyvältä? (En tiedä, onko veljelleni suunnattuun puheeseen sisältynyt muistutus olla niin ikään tekemättä mitään, mitä toinen henkilö ei halua. Voisin veikata.)
Joo, joo, on, on! Joo, joo.
Asiaan ei palattu. No, silloin ei ollut ihan niin paljon internetissä visuaalista ärsykettä aiheesta, joten tällaisessa puhumattomammassakin perheessä selvittiin ilman traumoja. Iso osa hyvää lopputulosta on kuitenkin varmaan myös sellaiset asiat, jotka olivat kunnossa ja ovat varmasti myös teillä: Turvalliset, luotettavat vanhemmat. Paljon lempeää kosketusta, mutta myös lapsen tilan kunnioittamista silloin, kun tämä ehdottomasti haluaa tulla jätetyksi rauhaan. Lapsen mielipiteen kuuntelemista asioista, jotka koskevat häntä (vaikka ei aina sen mukaan mentäisikään). Ja opetetaan lapsi kunnioittamaan sisarusten, vanhemman, kavereiden ja vaikka koiran "ei":tä aina silloin, kun lapsi tekee jotain, joka ei vastaanottajasta tunnu hyvältä. Välitetään lapselle, että vanhemmat eivät jätä häntä yksin huolineen, vaikka teini yrittäisikin eristäytyä. Eikä millään saralla oltu mitenkään täydellisiä (siis lähimainkaan), mutta riittävän johdonmukaisia. Ihan oikeasti uskon, että tällaisilla asioilla on vaikutusta, koska ei seksuaalisuus ole muusta elämästä niin erillinen asia.
Medialukutaitoa toki tarvitaan nykyään varmasti vielä paljon enemmän, kuin minun teiniydessäni - vuosi vuodelta kun tuntuu sen tarve ihan itselläkin lisääntyvän. Onko se suurin haaste on, että opettaa olemaan kriittinen sen suhteen, mikä mediassa totena esitetään, muuttumatta silti täysin kyynikoksi? Kaikenlaisista lehtijutuista, nettisivuista ja videoista paljon puhuminen ja niiden avaaminen tuntuu keinona jo olevan käytössänne, enkä tiedä, mitä muuta oikein voisitkaan tehdä?
Kai kaiken päätteeksi traumaattisinta on ehkä sittenkin se, että täydellistä ei tule, vaikka kuinka koettaisi. Lapsi (minäkin) tekee omat kokeilunsa, virheensä ja tyhmyytensä, mutta blogiasi lukeneena uskoisin, että teidän taloudestanne lähdetään näihin seikkailuihin kyllä parhain mahdollisin eväin!
Näin lapsettomana on muuten kovin helppo puhua. Olisin varmasti aivan yhtä kierroksilla teinieni kohtalosta, jos olisin sinun kengissäsi! Sen verran tehokkaasti huolehdin lähipiirini ihmisistä, kun heidän elämässäni jotain riskejä vaistoan. Eli syviä hengityksiä ja haleja sinulle, ymmärrän maailmantuskan aiheesta hyvin!