Eräässä blogissa törmäsin lukiolaisten Kutsu mua -kampanjaan, joka muuten olisi jäänyt minulta lapsettomalta ja instagrammittomalta varmasti täysin huomaamatta. Onneksi törmäsin! Interwebin kuvavirrassa on kyseisellä tunnisteella merkittynä lukuisia koskettavia kuvia.
Tärkea aihe. Itse kävin lukiota, jossa kiusaaminen oli erittäin harvinaista yhteishenkeä korostavan ilmapiirin ja lempeän viisaan opettajakunnan ansiosta. Peruskoulun puolelta sen sijaan muistan sekä tulleeni syrjityksi että syrjineeni itse, ja todistaneeni tätä vakavampiakin kiusaamisen muotoja uskaltamatta tehdä asialle mitään. Kiusaaminen, syrjiminen tai nimittely eivät kuitenkaan rajoitu vain koulumaailmaan.
On ihmisiä, jotka laskevat minuutteja työpäivän päättymiseen, koska työyhteisö on sulkenut heidät ulkopuolelleen. On ihmisiä, joita oma puoliso — jonka tulisi olla kaikkein turvallisin — satuttaa sanoillaan päivittäin. On ihmisiä, joita oma äiti tai isä häpäisee nimittelemällä. On ihmisiä, jotka joutuvat kuuntelemaan solvauksia ventovierailta kirkkaassa päivänvalossa vain siksi, että sattuivat syntymään väärän värisinä. On ihmisiä, joiden avunpyyntöhin vastaa vain äänekäs pilkkakuoro, parjaavat pärjäämätöntä.
 |
| #kutsumua |
Edellä mainittujen taakkojen alla osa kadottaa elämänhalunsa, lakkaa yrittämästä, menettää uskon itseensä, masentuu — jopa riistää hengen itseltään. Moni syvistä vesistä takaisin pinnalle selvinnyt taas on palannut kertomaan, että yksikin ihminen on voinut olla ratkaisevassa asemassa siinä vaiheessa, kun millään ei tunnu enää olevan mitään väliä. On tullut vastaan joku, joka on kuunnellut tuomitsematta, uskonut arvottomaksi olonsa tuntevan arvoon, nähnyt toivonsa menettäneen piiloon paenneen elinvoiman, houkutellut huulille hymyn.
Ihmisrakkaamman yhteiskunnan rakentaminen, niin vaikeaa ja yhtä aikaa äärettömän yksinkertaista kuin se onkin, alkaa aina itsestämme. Nähkäämme toiset sellaisina, kuin he haluavat tulla nähdyiksi, tuomitsematta. Se taas onnistuu oman kokemukseni mukaan helpoiten silloin, kun oma sisäinen puhekin on rohkaisevaa ja ymmärtäväistä — jätetään siis vähemmälle myös se itsemme soimaaminen.
Millaisena itse tahtoisit tulla nähdyksi?
*otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja Rohkeat 10.3.1994
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti