keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Yrityskeskeistä

En päässyt edes pääsykokeisiin niiden ennakkotehtävien avulla, joita taannoin väsäsin. Ainut harmi on toki se, että hieno sarjakuva hautautuu nyt täysin tarpeettomana jonnekin taidekoulun kellariin, vaikka olisin voinut antaa sen vaikka jollekin joululahjaksi. (No ehkä korkeintaan äidille.)

Vaan onneksi on vakipaikka ja siellä jopa kerrankin ehkä jotain mahdollisesti mielenkiintoisesta tiedossa hamassa tulevaisuudessa. Siis ehkä. Mutta muutakin onneksi elämässä on. Kesä! Kesäsaateessa suoritettu aamulenkki pitkästä aikaa. Vastaleikatut (onnistuneesti) hiukset. Vatsassa mainio munakas. Uunista juuri tullut raparperipiirakka. Saunavuoro alkamaisillaan.

Ja toki jo mielessä miljoona ideaa, minne suunnata: aikuiskoulutuksia, harrasteopintoja, uusia tuulia. Aina sopii yrittää. Ja sitten kun ei onnistu, yrittää jotain muuta.

Jes!


edit:
Tämä piirakka on ihan jumalaista. Koska jotain lukijaanikin saattaa kiinnostaa 10 minuutin valmisteluilla syntyvä suussasulava piiras, laitan ohjeen muistiin tänne.

Eijan helppo raparperipiirakka
75 g voita
1 dl sokeria
1 dl kermaa (laitoin 3/4 kookoskermaa ja 1/4 vettä)
1 muna
2½ dl vehnäjauhoja (laitoin pienen osan kauraleseinä)
1½ tl leivinjauhetta
½ l raparperinpaloja
sokeria
kookoshiutaleita tai mantelirouhetta (käytin jälkimmäistä)
Päälle:
1 muna
1 dl kermaa (laitoin turkkilaista jogurttia)
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria 


Sulata ja jäähdytä voi. Sekoita joukkoon kerma, sokeri, muna sekä vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina voideltu piirakkavuokaan.
Pane raparperinpalat päälle ja ripottele niille hiukan sokeria sekä mantelirouhetta tai kookoshiutaleita. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 15 min.
Sekoita keskenään muna, kerma, sokeri ja vaniljasokeri ja kaada seos puolikypsän piirakan päälle. Kypsennä uunin alimmalla tasolla vielä noin 15 minuuttia (kesti meidän uunilla paljon kauemmin, varmaan 30 min). Tarjoa haaleana vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. (Todellakaan odoteltu mitään haalenemista.)

2 kommenttia:

  1. No mutta asenne kuulostaa kuitenkin hyvältä. Mietin täällä itsekin, kuinka pitkään jaksan lyödä päätä seinään (en enää kovin.) Ja multa ei vaadittu ennakkotehtäviä, olisin aivan rikki jo moisesta. Nostan hattua, että teit ne!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Se oli aika hauskaa ja kahteen olin ihan tyytyväinen. Ne ennakkotehtävät ovat mielestäni aika hyvä testi siitä, kuinka paljon motivaatiota todella on. Jo suorittamaani koulutukseen jouduin ne tekemään, ja olen tehnyt muitakin kertoja (jolloin ei onnistanut). Ensi keväänä nähdään, löytyykö silloin enää motivaatiota. Tavallaan toivon, että ei - se tarkoittaisi luultavasti sitä, että jotain tarpeeksi mukavaa ja mielenkiintoista on löytynyt tilalle ilman uusia maisterin papereitakin!

    Jää nähtäväksi. Tsemppiä sinulle vielä lukurumbaan!

    VastaaPoista