Olen matkustanut — ja palannut kotiin. Ja tällä kertaa sain uusien makujen, näkymien ja tuntemusten lisäksi jotain korvaamatonta: perspektiiviä.
Kävimme Thaimaassa. Tämä oli ensimmäinen matkani Aasiaan ja samalla sellaisen kulttuurin pariin, joka yhtä radikaalisti poikkeaa läntisestä elämänmenosta (ts. en ole käynyt Afrikassa). Voi pojat, kyllä kannatti!
En koskaan ole kokenut lomamatkalla kulttuurishokkia, mutta Suomen talvesta (edellisenä päivänä kävin yksin parin tunnin hiihtolenkillä ja tapasin noin kaksi ihmistä) Bangkokiin pamahtaminen oli niin suuri muutos, että keholla kesti pari päivää hyväksyä tilanne. Liikenteen kaoottisuus, ihmismäärä, hajujen määrä, värien, muotojen ja vilkkuvien valojen jatkuva ilotulitus, tuhannet turistit haaremihousuissaan, paikallisen perinteen ja modernin elämän villi rinnakkainelo.
Matkamme käsitti vierailun myös pienellä rantalomasaarella sekä pidemmän kierroksen Pohjois-Thaimaassa. Maan eri osissa tunnelmat ja näkymät vaihtelivat (ja joissain paikoissa ihmismäärän sijaan seurana oli enemmän kanoja, koiria, gekkoja ja lintuja), mutta muuten em. lista piti paikkansa. Kunhan rytmiin tottui, tuli vilinästä ja hälinästä normi, jonka keskellä oli ihana rentoutua ja juoda kookosta pillillä tai natustella jonkun valmiiksi viipaloima hedelmä.
 |
| Bangkokilainen perhefarmari. |
 |
| Koska on helsinkiläinen torstai-illan jumalanpalvelus näin täynnä, kysyn vain. Uskontomme tekee jotain väärin. |
 |
| Aina jotain nähtävää. Kuten nämä munkkien pyykit narulla. Helppoa on heillä. |
Sitten palasimme kotiin. Ja minä ymmärsin vihdoin, mistä mieheni on viimeiset neljä vuotta puhunut.
Helsinkihän on todella hiljainen! Aivan pystyyn kuollut paikka! Eikä täällä liiku ulkona ketään. Eikä tapahdu mitään. Ei kerta kaikkiaan mitään nähtävää, vaikka liikkuu keskikaupungilla lauantai-iltapäivänä. Kaikki talot näyttävät samanlaisilta! Aina olin väittänyt vastaan, että näen harmaan eri sävyt, mutta Thaimaan väriloiston kalibroitua silmäni uudelleen, olin samoilla linjoilla kuin puolisoni pahimmillaan: mikä masentava, tasapaksu tuppukylä Helsinki onkaan! Ja mitä siansaksaa kaikki puhuvat!
 |
| Tämäkin kuva on vähän liian värikäs kuvamaan kotiin paluun harmautta lähiössämme. |
Onneksi aivoni tulevat hyvinkin pian taas tottumaan kotiinsa, ja alan taas nähdä sävyjä. Kauniita kuvakulmia kevään valon kurkottaessa takaisin taivaanrannasta, ohikulkijoiden onnellisia hymyjä, pohjoisen luonnon karun kauneuden, korvapuustin täydellisen muotokielen. Onneksi, onneksi, on puolisokin nykyään jo tottunut tähän nykyiseen kotimaahansa, eikä ole mielipiteissään enää ollenkaan niin jyrkkä, kuin minä olin palattuamme. Hänelle täällä on myös paljon hyvää, ja minä olen siitä suunnattoman onnellinen.
Kumpikaan meistä ei suostuisi muuttamaan Thaimaaseen. Mutta tämänkertainen matka oli niin onnistunut, että minunkin sydämeni (loogisesti olin asian jo hyväksynyt, mutta eihän se mihinkään riitä) lopullisesti avautui sille ajatukselle, että meidän saattaisi olla parempi olla yhdessä jossain muualla. Niin kovasti kuin kotimaatani rakastankin. Aika näyttää, minne, milloin ja millä kokoonpanolla päädymmekään. Tänään olemme kuitenkin täällä, tässä, nyt.
Ja juuri nyt olen elämästäni oikein kovasti kiitollinen. Hieno, avartava matka on tämä koko olemassaolo.
* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja Rohkeat 1.10.2004.
Tiedätkö mullakaan ei ole koskaan ikinä ollut mitään poltetta tuonne itään päin. Olen ihmetellyt ihmisten hypettämistä jostain Thaimaasta ja en vaan ole ymmärtänyt. Ainoat, jotka mua edes joten kuten etäisesti on kiinnostaneet, on Vietnam ja Kambozda ja nekin lähinnä historiansa takia. Mutta nyt kun olen tässä kaamoksessa innostunut opettelemaan tekemään thairuokaa niin mä alan ymmärtämään. Jo pelkät thaimaut saa mieleen sellaista ei-suomalaista mannaa. Mua on alkanut polttelemaan että olisi kiva joskus tehdä Thaimaahan makumatka. Mennä siellä ihan paikan päällä opettelemaan niitä makuja ja salaisuuksia. Ja uskon aika vahvasti että sitä myötä hurahtaisin varmaan kaikkeen muuhunkin.
VastaaPoistaMä ymmärrän mitä sun puoliso tarkoittaa. Täällä kuolee talvella ihan kaikki pystyyn. Ihmiset, maisemat, äänet, ihan kaikki. Onneksi ihan pian se aurinko alkaa herättelemään koska se alkaa tuntumaan jo vähän lämpimältä ja kirkkaammalta.
Aika hieno oivallus muuten tuo, että ehkä teidän olisi parempi jossain muualla yhdessä. Mä olen sitä mieltä että jokaisen suomalaisenkin pariskunnan tekisi ihan hyvää olla joskus joku pätkä muualla, varsinkin talviaikaan!!!! Taisin joskus sulle kirjoittaakin siitä eräästä kaveripariskunnastani, jotka edustavat eri maan kansallisuuksia ja eivät voi kuvitellakaan asuvansa jomman kumman kotimaassa. No he saivat tuossa lapsen joku tovi sitten ja on jännä nähdä että muuttaako se miten. Vielä ei nyt ainakaan, asuvat siis edelleen siellä ei kummankaan kotimaassa, mutta hauska nähdä että mitenkä sitten kun lapsi kasvaa. Toisaalta, se maa missä asuvat, on käsittääkseni muotoutunut molemmille ainakin sellaiseksi parisuhteen kotimaaksi. He ehtivät molemmat asumaan siellä vuosia ennenkuin alkoivat seurustelemaan. Monesti vaan tuntuu että kun ihmiset saavat lapsia niin sitä omaa kotimaataan alkaa jotenkin romantisoimaan. Ja näkemään niitä hyviä puolia. Ja sitä myötä se koti-ikävä saa kai uudet mittasuhteet.
Mahtava otsikko muuten taas jälleen kerran :) Kai bongasit jo uutiset siitä että Macy ja Stephanie palailevat kai takaisin?
PS: ai että kun poltteli kirjoittaa Thaimaaseen. Mulla on yksi kaveri joka ei voi sietää tuota Thaimaaseen vaan se on aina kaikille korjaamassa että "ei kun se on Thaimaahan, ethän sä sano myöskään että Ahvenanmaaseen". Mua ärsyttää välillä ihan suunnattomasti sellainen turha saivartelu vaikka ymmärrän kyllä kielipoliisejakin. Totesin kuitenkin että turhaan mä sulle kapinoin ja kävin korjaamassa sen oikeaan muotoon :D
Katohan, "Thaimaahan" ei aamuaivoista lähtenyt. :D Mutta hyvä huomio!
PoistaMinäkään en koskaan ole ollut kiinnostunut Aasiaan matkustamisesta, vähiten tuonne Siiamin niemimaalle. Eikä kyllä oikeastaan mieskään. Mutta jotenkin me sinne päädyttiin talviloma-arvonnan tuloksena ja hyvä ratkaisu oli! (Siksi myös päädyttiin sinne Thaimaahan, kun ei tiedetty alueesta juuri mitään ja se tuntui helpolta. Nyt jos valitsisin, menisin kenties Vietnamiin, mutta jos en koskaan siellä pääse käymään niin ei jää harmittamaankaan.) Ja maut olivat tosiaan mainioita, vaikka tuli myös yllättäen todettua, että täältä lännestäkin saa kyllä monin paikoin todella aidon makuista thairuokaa. Me ei osallistuttu kokkauskurssille, mutta niitä järjestetään siellä todella paljon ja etenkin siellä pohjoisessa Chiang Maissa kehuivat niitä.
Olen aiemminkin ymmärtänyt aivoillani, että Helsinki on todella kaukana mieheni entisestä asuinpaikasta, mutta oikeasti tunteella ymmärsin sen vasta nyt. Matkailu avartaa todellakin. Ja tosiaan olemme vuosia puhuneet, että muutamme jossain vaiheessa johonkin muualle, mutta salaa sisimmässäni olen surrut sitä, ettemme voisi asua täällä (vaikka olen asunut ulkomailla yksin aiemmin ja rakastin oloani siellä).
Kaveripariskuntaasi nähden meillä varmasti erona on ollut juurikin se, että pian tapaamisemme jälkeen minä itse muutin takaisin Suomeen, ja ensimmäistä kertaa Helsinkiin, täynnä intoa kotoutumiseen. Siitä puolen vuoden päästä mies muutti tänne ja kokemustensa myötä kadotti aluksi kaiken innon sopeutua. Olimme siten varsinkin alkuvaiheessa hyvin eri kannoilla Suomen suhteen asuinpaikkana. Suhde kesti kuitenkin liitoksissaan tuon ja kaiken muunkin riepottelun, ja näiden muutaman vuoden varrella näkökantamme ovat lähentyneet. Jos onnistumme pysymään yhdessä, luultavasti mekin päädymme jonnekin "kolmanteen maahan".
Mielenkiintoista kyllä tuo, miten asiaa muuttaa se, kun pari saa lapsia. Olen itsekin huomannut tuttavapiiristä, että silloin herkästi koti-ikävä nousee pintaan. Mikä tuntuu toisaalta hyvin luonnolliselta, jos on itse elänyt muistoissa kultaisen lapsuuden omassa kotimaassaan, tulee kenties omien lasten kautta halu tarjota heille samoja kokemuksia.
Mä en itseasiassa ees huomannut että sä kirjoitit Thaimaaseen :D mutta kun oikoluin tuota omaani niin sieltä se osui silmään.
PoistaHaasteella pukkasin, kuuleppa. Tsekkaa speksit mun puolelta.
VastaaPoistaNoted! Kiitos!
PoistaVoi miten ihana postaus ja blogi sinulla! Nuo sinun otsikkosi saavat väistämättä hymyn kasvoille. Jään ehdottomasti seuraamaan. :)
VastaaPoistaVoi, kiitos ihanasta kommentista! Ja tervetuloa seuraamaan, jospa tässä keväällä onnistuisin vähän useammin kirjoittelemaan tänne. Nähtäväksi jää. ;)
Poista