Neliapila syntymäpäiväpöydässä *

Olipa tuossa syntymäpäiväni, maanantaina, kuten myös silloin 28 vuotta sitten. "Maanantain lapsi on kaunis piltti," sanottiin jossain lorussa, ja se oli lapsena mielestäni latteasti sanottu, typistäen olemukseni pelkkään ulkonäköön. Suurempi ongelma tosin oli luultavasti se, että sisareni oli sunnuntaina syntyneenä kuulemma "kaunis ja hyvä ja iloinen aina". Nallekarkit eivät menneet tasan ja minua kismitti.

Tähän kypsään (aahhahaaa) ikään mennessä ei lapsuuden loru aiheuta enää muuta reaktiota kuin lämpimän tunteen rintakehässä: olivat oikeassa siskostani.

Minä itse sen sijaan:

Olen oppinut rentoutta. Tänä aamuna töihin tullessani huomasin hameen ajautuneen sillä tavalla ylös, kuten tiedätte, että takamus paistoi. Mutta monet ikäiseni naishenkilöt kävelevät ihan vakavissaan kadulla pelkissä legginsseissä, ajattelin, enkä vaivautunut nolostumaan.

Olen oppinut kohtaamaan tunteitani sen sijaan, että lähden niitä karkuun. Elämän tiukemmissa kaarteissa minulle tulee toisinaan sellainen olo, että haluaisin vain nostaa repun selkään ja hypätä ensimmäisenä lähtevään kaukojunaan (tai avaruusrakettiin). Nykyään tunnistan olon, enkä pakene (ainakaan heti). Aina en ihan tiedä, mistä pakokauhu on kotoisin, mutta olen kouluttanut itseni jäämään sijoilleni sitä miettimään. Karkuun lähteminen on saattanut synnyttää mielenkiintoisia seikkailuja, mutta lähtöön ajaneet haasteet ovat kiinnityneet repun sivutaskuihin ja seuranneet mukana joka tapauksessa. Nykyään ajattelen, että voisipa koettaa selvittää nuo ensin, ja lähteä sitten matkaan kevyemmin kantamuksin.

Olen oppinut rohkeutta. Syntymäpäivälahjaksi sain hyviä uutisia koskien projektia, joka tietää minulle uutta intoa ja sylikaupalla lisää vastuuta työrintamalla, sekä bonuksena ajankäytöllisiä haasteita. Olen vähän kauhuissani, mutta uskon silti kaiken sujuvan oikein hyvin. Ja vaikkei sujuisikaan, niin samapa tuo.

Onneksi elämä on kuitenkin vasta aluillaan. Tai siis toivottavasti. Koska paljon haluaisin vielä oppia. Muun muassa: rentoutta (oma stressaantuminen ei ole syy muuttua tiuskivaksi kiukkukasaksi eikä suunnitelmien peruuntuminen ole maailmanloppu), tunteiden kohtaamista (suklaan syöminen ei ole sitä, ei myöskään aviopuolison syyttäminen kaikista omista tunteista) sekä rohkeutta (tavoitella asioita, joita elämääni haluan, vaikka se olisi vaikeaakin - sekä itselle että lähimmäisille).

Ja aika paljon kaikkea muutakin.

* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 12.10.1992.