Elämässä kiinni

Olen pariin otteeseen yrittänyt aloittaa erilaisia blogeja, mutten ole koskaan päässyt alkua pidemmälle. En siis lupaa mitään tämänkään suhteen, mutta nyt vihdoin tuli sellainen olo, että tälle olisi oikeasti tilausta. Nimittäin minulta itseltäni.

Olen elämäni ensimmäisen neljänneksen juuri ohittanut nuori nainen. Viimeiset viisi vuotta olen ahkerasti etsinyt itseäni ja nyt, terapian ja itsetutkiskelun jälkeen alkaa tuntua siltä, että olen löytänytkin. Lapsuuteeni ei liity traagisia traumakokemuksia eikä kaltoinkohtelua, mutta siitä huolimatta jokin oli jäänyt minua kaivelemaan. Krooninen yksinäisyyden tunne, pelko siitä, ettei minua hyväksytä sellaisena kuin olen, epävarmuus omista tunteistani ja tarpeistani — ne olivat tehneet minuun pesän.

Taitavan terapeutin kanssa olen päässyt niitä kuitenkin tuulettamaan. En koe olevani vielä täydellisesti eheytynyt, mutta enpä usko tälle oppimiselle loppua tulevankaan. Olen kuitenkin hyvän matkaa jo edennyt. Nyt uskallan sanoa tunteeni ääneen. Nyt uskallan ilmaista vajavaisuuteni. Nyt olen mielestäni ihana, arvokas ihminen, enkä kadu tekemiäni valintoja silloinkaan, kun tunnen kateutta toisten tekemistä valinnoista. Olen mikä olen.

Tämä blogi syntyi ajatuksesta luoda paikka omaan jatkotyöskentelyyn, kun terapiani nyt lähestyy loppuaan. Lopettamiseen liittyy paitsi intoa päästä testaamaan uusia taitoja itsenäisesti, myös pelkoja ja epävarmuutta. Minulle on luvattu, että takapakin tullessa saan aina mennä takaisin, mutta koen silti tärkeänä yrittää ensin itse. Tämän blogin avulla ajattelin tuulettaa ajatuksiani ja tunteitani siitä, miten tähän on tultu ja miten tästä edetään.

En uskalla vielä kirjoittaa omalla nimelläni ja kasvoillani, minkä lukija toivottavasti ymmärtää. Kenties joku kaunis päivä uskaltaudun siihenkin.

Luonnon voima.

Eilen näin tällaisen auringonlaskun. Siinä hetkessä tunsin kiitollisuutta, syvää sisäistä rauhaa ja vahvasti olevani maailmankaikkeudessa kiinni. Suorittaja-ajatukset puskivat pintaan ja aloin miettiä, että tästä pitäisi nyt tehdä jokin runo! Tai miten tätä voisi laulun sanoin kuvailla. Haluan olla luova, nyt luovuutta esiin, menee hieno tilaisuus hukkaan! Sitten hengitin syvään. Ei minun tarvitse tehdä mitään. Olen vain tässä, katson ja nautin. Elämä näyttää, tuleeko minusta luova taiteilija vai haravoinnin ammattilainen. Tässä hetkessä voi vain olla ja nauttia rauhasta.

Sitten pyöräilin kotiin ja söin jäätelöä. Hyvällä omatunnolla, nauttien, mutta lopettaen heti, kun olin saanut riittävästi. Vatsa oli täysi. Sydän oli täysi.

Tervetuloa.