Minä ja me, yhdessä ja erikseen

Terapian lopettamista pohjustaessaan terapeuttini totesi, että olisi hyödyllistä käydä läpi sen yhteydessä nousevia tunteita, sillä loppuja tulee elämässä eteen muitakin. Avioero, irtisanoutuminen, maasta muuttaminen -- kaikkiin liittyy usein pelkoa selviytymisestä eron jälkeen ja toisaalta toivoa siitä, että uusi alku tuottaa paremman elämän kuin entinen.

Tänään kevät oli puhjennut vihreään. Uusi alku sekin.

Terapian kohdalla kyse on omien siipien testaamisesta, vaikka hyvin tädin kanssa juttuun tulenkin. Muissa elämän eroissa on kuitenkin usein taustalla paitsi toive paremmasta, myös ahdistusta nykytilasta. Aina ei ole kuitenkaan helppoa tietää, milloin lähteminen on pakenemista ja milloin paremman tavoittelemista, milloin raukkamaisuutta ja milloin rohkeutta? Tai ehkä seassa on molempia, mutta missä suhteessa?

Aina ajoittain olen kokenut parisuhteessa suurta ahdistusta, halua karata ja kadota, olla oma itseni itselleni vain. Mutta sisu, tahto ja toki se rakkaus ovat taivutelleet jäämään. Hyvä niin. Pakenemalla ei nimittäin opi muuta kuin väittelemään vaikeuksia. Olen opetellut sitä varmaan jo yhden elämän tarpeiksi, joten jäämisen ja hyväksynnän treenaaminen lienee vaihteeksi ihan paikallaan.

Vaikeuteni parisuhteessa on ollut se, että toisen tullessa kovin lähelle alan unohtaa itseni. En puolustakaan enää periaatteitani tai vaadi aikaa ja mahdollisuutta omille unelmilleni. Nyt olen pikku hiljaa ja harjoitellut ja suunta on parempaan päin. Silti puolison ulkomaanmatkan aikana huomaan äkkiä asioiden olevan niin helppoja: mitä haluan syödä ja milloin, mihin vapaa-aikani käytän, millaisessa suhteessa haluan virkistäytymistä ja lepoa, yksin- tai yhdessäoloa. On ollut ihanaa, mutta yksin vietetty aika on myös muistuttanut minua siitä, että sisua puuttuu vielä. Vaikka puolison tyytyväisyys on minulle tärkeää, ei se aina voi mennä omani edelle. Ja haluan osata puhua näistä tarpeistani ja haluistani suureen ääneen silloinkin, kun hän on paikalla. 

Vielä pari päivää paluuseen parielämään. Sitä ennen voin mielikuvaharjoitella, kuinka sanotaan toiselle syyllistymättä: "Minä haluan." "Minä tarvitsen." "Minä valitsen."