Forrester-dynastia kysymysten kourissa *

Dynastialla viittaan tässä itseeni. Sain nimittäin Kasvun ilo -blogin Elinalta haasteen. Kyseessä on Liebster Award -haaste, jolla pyritään saamaan näkyvyyttä blogeille, joilla on alle 1000 lukijaa. (Tai alle 20, kuten tässä minun tapauksessani.) Tehtäväni on vastata 11 Elinan keksimään kysymykseen ja keksiä itse seuraavat. Katsotaan nyt, kuinka pitkälle pääsen.

1. Miksi bloggaat?

Ihan todella hyvä kysymys. Aloitin siksi, että halusin paikan, jossa tuulettaa ajatuksiani. Kai bloggaan siksi yhä. Mutta nyt mukana on sellainenkin taso, että oman blogin myötä olen alkanut lukea toisten blogeja intensiivisemmin, ja nyt oma kirjoittelu tänne on vain osa bloggailuharrastusta, joka käsittää myös toisten blogien kommenttikentässä jaarittelemisen keskustelemisen.

2. Millaisia blogeja luet?

Aihepiirit vaihtelevat laidasta laitaan, mutta pidän blogeista, joissa kirjoittajan persoona paistaa kirjoituksista läpi. Että löytyy rosoa, elävää elämää ja on kai se niinkin, että jotain samaistumispintaa on oltava, jotta kiinnostukseni pysyy yllä. Usein se tosin voi olla vaan joiltain osin samankaltainen tapa katsoa maailmaa, kirjoittajan elämäntilanne voi erota omastani paljonkin. Luen myös joitain käsityöblogeja harrastusmielessä tai ruokablogeja reseptien toivossa jne., mutten joitain poikkeuksia lukuun ottamatta vieraile näillä säännöllisesti, vaan inspiraatiota hakiessani.

3. Millaisia kirjoja luet?

Mukaansatempaavia. En jaksa lukea kirjoja, joita pitää kyntää läpi. Aihepiirit vaihtelevat näissäkin, ja luen sekä tieto- että kaunokirjoja. Enemmän kuitenkin jälkimmäisiä, romaaneja. Pidän kirjoista, joiden parissa saa nauraa, mutta tempaudun myös traagisiin tarinoihin tai jännittäviin kertomuksiin. Keräilen blogosfääristä arvostelujen perusteella kirjasuosituksia, joilla kasvatan kirjaston varauslistaani. Tämä onkin ollut huippu tapa löytää uutta lukemista nyt, kun kirjaston hyllyjen välissä tunti kausia norkoilu ei enää kuulu jokaviikkoiseen ohjelmaani, kuten teinivuosina.

4. Mitä odotat tai toivot elämän tuovan sinulle?

Lisää itsetuntemusta, rohkeutta elää omannäköistäni elämää ja kykyä heittäytyä. Toivon konkreettisempiakin asioita, mutta en kyllä odota. Ei ole tähänkään asti mennyt kovin suoraviivaisesti, joten odottamalla jotain tiettyä lopputulosta pettyisin varmaan karvaasti. Ja silti varmaan odotan, enkä vaan uskalla myöntää sitä. Olen kompleksinen henkilö.

5. Mikä on paras asia mitä sinulle on tapahtunut?
En pysty vastaamaan tähän. Paitsi ehkä pystynkin: synnyin minuksi, minun perheeseeni, kotimaahani, kotikuntaani ja elämääni. "Sikiöt siis huolella valitkaa, mihin kohtuun päädytte roikkumaan," laulaa PMMP eräässä biisissään (ironisesti tosin, eikä laulun sanoma muutenkaan liity aiheeseen lainkaan). Hyvin valittu, sikiöni. Ei sillä, että elämäni olisi ollut jotenkin täydellistä. Mutta täydellistä en usko olevankaan. Hyvää on ollut, huonoimmillaankin.

Olen tuo "Aleksi". Oikein hyvä päivä oli tämäkin. Kertaluontoinen kunnia oli kuitenkin vain, eli tapaamiseni toivossa ei kannata lähestyä muita Aleksi-hahmoja. 

6. Mikä oli haaveammattisi lapsena ja mikä sinusta tuli?

Lapsena halusin kuvittajaksi, lastenkirjojen kuvittajaksi ehkä lähinnä, koska olin lapsi. Tähän asti minusta on tullut arkkitehti. Sivutöinä tehtyjen pienten taittojuttujen kautta olen ihan pikkiriikkisesti vähän kuvittanutkin kyllä! Mutta kriiseilen aika vahvasti yhä tätä mikä minusta tulee isona -kysymystä, suuntaan tai toiseen muutosta on jossain vaiheessa luvassa. Ainakin vähän.

7. Kallein aarteesi?

Olen aika sentimentaalinen, joten näitä kalliita aarteita on useampia. Isoäitini kuoltua istuimme ison pöydän ääressä setien, tätien, serkkujen ja oman perheeni kasken. Kaikki sukupolveni edustajat saivat toivoa jotain perinnöksi isovanhempien talosta (molemmat olivat siinä vaiheessa kuolleet). Räkäitkun keskeltä (olen todella edustava aina kaikissa tunteellisissa tilanteissa) sain viimein sanottua, mitä itse toivoin: korua, joka isoäidilläni oli ollut kaulassa joka ikinen päivä kaikki ne vuodet, kun minä hänet tunsin. Sen sain, ja se lienee yksi kalleimpia aarteitani. Toinen on mummini vanha mekko (ei hääpuku), jossa minut vihittiin. Arvokkaita, joskin myös suuria myötähäpeän aaltoja nostattavia, ovat kyllä myös vanhat päiväkirjani! Niistä en luovu.

Vaikka oikeasti kalleimpia aarteita taitavat kyllä kultaakin kalliimmat elämäni rakkaat ihmiset, joita on - suureksi onneksi! - useampia.

8. Millä tavoin pidät itsestäsi huolta?

Koetan nukkua tarpeeksi, syödä hyvin ja ulkoiluttaa itseäni säännöllisesti. Lisäksi koetan pitää huolta siitä, että saan tarpeeksi herkkuja ja halauksia. Tunnepuolesta pitäisi pitää vähän paremmin huolta. Kirjoittaa, jäsentää ja käsitellä omia tunteitani ja pitää itseäni hyvänä, rauhoittua omaan kehoon. Stressi tuppaa muuten kasaantumaan solukoihini ja purkautumaan sieltä lähipiirin mielestä epäviehättävin tavoin. Ja olisi se omankin olon kannalta hyvä.

9. Kaunein muistosi lapsuudestasi?
Lapsuus kokonaisuutena on mielessäni melko ruusuisena, vaikka suuriakin vaikeuksia toki niihinkin vuosiin osui. Kenties kauneimpia ovat muistot lapsuudenkodin takapihalla vietetyistä kesäpäivistä: Marjapuskissa piilosilla ollessa karviaisten syöminen suoraan pensaasta, alusvaatteisillaan puutarhaletkun suihkun läpi edes takaisin juokseminen, vanhempien apuna pyykin ripustaminen nitisevään pyörivään pyykkitelineeseen, iltahämärissä pihalta bongattu siili, syreenin alle haudattu ikkunaan lentänyt pikkulintu, elokuiset iltauintiretket lähirantaan. Olen aina rakastanut talvea yli kaiken, mutta silti tämä kysymyksen muotoilu toi heti mieleen ne perinteiset lapsuuden kesät. Hassua.

10. Mitä toivot tulevalta kesältä?
Rentoutumista, mansikoita ja turkkilaista jogurttia aamiaiseksi, saunomista ja järvessä uimista, kauniita kelejä ja hyviä hermoja kesälomareissuun, lämpimiä mutta levättömiä uimavesiä elokuulle, pakastimen hankkimista toimistolle iltapäiväkahvitunnin jäätelöpuikkoja varten, nurmikoilla ja kallioilla köllimistä ja rusketusrajoja sandaaleista. Kaikkea ei varmaan voi saada, mutta toivoa voi!

11. Mitä teet ensimmäisenä aamulla?
Arkisin: hiivin kuin ninja (herkkäunisen puolisoni mukaan kuin maailman äänekkäin ja kömpelöin ninja) ulos makuuhuoneesta, käyn pissalla ja pesen hampaat. Viikonloppuna: myönnyn viimein anomuksiin nousta nyt jo vihdoin ylös, käyn pissalla ja pesen hampaat.



Kysymyksiä seuraavalle uhrille henkilölle, joka haluaa vähän hauskaa haastetta elämäänsä:

1. Mitä syöt aamiaiseksi?

2. Jos sinun pitäisi juuri nyt keksiä nimi uudelle koirallesi (vastaa, vaikka koiran hankkiminen olisikin syystä tai toisesta kohdallasi mahdottomuus, tai vaikka inhoaisit niitä), miksi nimeäisit sen

3. Millaisena toivot sinua muisteltavan hautajaisissasi?

4. Lempivihanneksesi (hedelmäkin vastauksena sallittakoon) juuri nyt?

5. Mitä ostit viimeksi?

6. Mikä oli haaveammattisi lapsena ja mikä sinusta tuli? (Tämä oli niin hyvä kysymys, että kopioin Elinalta.)

7. Jos saisit päiväksi yhden supervoiman, minkä haluaisit?
8. Saavutus, josta olet ylpein? 
9. Mitä, tai mistä aiheesta, haluaisit oppia lisää?

10. 
11.

En keksinyt enempää. Ja puhti loppui haastettavien keksimiseen. Enkä tajua, miksi nuo kysymykset välistyvät oudosti. Korjasin sen, jiihay.

Inspiroitunut lukija vastatkoon haluamaansa (tai vaikka useampaan, jos oikein innostuu) kysymykseen kommenttikentässä! Se tekisi minut iloiseksi!

* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 12.3.2003.