Oikeutettuja reaktioita mielen kellareissa *

"Hui, tule pois sieltä!" sanoi äitini, kun näki minut asuntomme parvekkeella. Myönnetään, sen kaide on viisikymmentälukulaisen matala ja ilmava. Puolisoni ei korkeanpaikankammoisena myöskään viihdy siellä. Enemmän tilaa itselle!

"Miksi mandariinit ovat niin makeita, mutta mandariinimehu niin kitkerää?" mietin eräänäkin päivä aamiaispöydässä. Ei osannut kuulijakunta vastata. On mukavaa, että jotkut asiat jäävät ilmaan arvoituksiksi. Inhoan joidenkin nykyihmisten tapaa koettaa ratkaista hyvä väittely kaivamalla älypuhelin esiin. Meillä on puolison kanssa diili, että kesken keskustelun ei saa googlata.

"Ihan niin kuin oikeassa kodissa," ajattelin juuri äsken, kun avoimesta parvekkeen ovesta kantautuvat pihalla pelailevien lasten äänet ja pyykit roikkuvat narulla ruokapöydän yläpuolella. Keväinen valo paljastaa senkin, mikä kaamoksen keskellä vessan, jääkaapin ja sängyn välillä vaeltaessa välillä unohtuu: näihin neliöihin mahtuu myös aika paljon elämää. Sitä pitää vaan herätä elämään.

"Mää kestän tän. Mää kestän tän. Mää kestän tän," hoin itselleni tuossa eräällä lenkillä, kun kaksi kolmasosaa reitistä hölkkäiltyäni, tunsin suolistossani mouruavan. Kestin! Minä 1 - krooninen suolistotulehdus 0. Useimmiten en edes muista, että minulla on sellainen. Vähänkö se on mahtavaa.

"Mitämitämitämitä," ajattelin, kun luin SSS-joukkojen hallitusohjelmasta (en linkkaa teitä siihen, masennutte vain, ellette jo ole sitä) seuraavan virkkeen: Toteutetaan kokeiluohjelma, joka koostuu erikseen valittavista laajemmista kokeiluista sekä lukuisista pienemmistä kokeiluista. Tai itse asiassa ajattelin samoin lähes jokaisen lauseen kohdalla.

"Tuo on paras muodostamasi lause ikinä," kehui puolisoni, kun kuvailin hänelle erästä eläintä sanoin male puffy dog named Bimbo. Nauroimme. "Floppy wrists!" helähdämme toisillemme usein — ja sisimmässäni kehrään. Kaksikielisen parisuhteen riesojen vastapainoksi on siitä myös aika paljon riemua, ettei ihan täydellisesti puhu toisen kanssa samaa kieltä.

* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 6.9.2004.