Suosittelen teille, rakkaat lukijani, tänään seuraavaa aprillipäiväistä radio-ohjelmaa.
Siinä psykoloogi jakaa kansalle kansantajuisesti vinkkejä siihen, miten päänsä sisälläkin voisi vähän kevätsiivota. Sisältö oli minulle, ja varmasti monelle muullekin tietoisuustaitoja harjoitelleelle tai terapiatuolia kuluttaneelle, suurelta osin tuttua, mutta ulosanti oli niin kertakaikkisen raikas, että ohjelma on mielestäni suosituksensa ansainnut. Se onnistuu siinä, missä niin monet henkisen kasvun oppaat epäonnistuvat: saamaan mielensä harjoittamisen kuulostamaan oikeasti niin vaivattomalta, ettei ole mitään tekosyytä jättää sitä tekemättä.
Päälimmäisenä omaan mieleni jäi ohje, että hengähdystauoksi riittää kolmekymmentä sekuntia. 30 sekuntia! Sinä aikana aivojen stressipaniikkiasetukset ehtivät jo rauhoittua ja parasympaattinen hermosto aktivoitua. Itselleni uusi keino oli omasta ruumiinlämmöstä nauttiminen. Siihen keskittyminen, että lämpöä tuntuu: vatsassa, koskettaessa itseään, iholla. Ja lämpö on yhtä kuin elämänvoima. Aina löytyy, mustimmallakin hetkellä.
Viimeisen puolentoista viikon aikana olen ollut monasti hengähdyshetken tarpeessa: työt ovat painaneet, työpaikan ilmapiiri ollut kireä, kotona ollut välin aineellista ja toisinaan henkistäkin kaaosta. Onneksi olen osannutkin hengähtää! Perjantai-iltapäivän uinti ja sauna työpäivän päätteeksi ennen kotiinpaluuta nollaa mukavasti työviikon. Mieltä nostattava musiikki kuulokkeista tekee huonon päivän siirtymistä oman elämäni musiikkivideoita. Jos näette henkilön lauleskelevan laulunpalasia itsekseen julkisella paikalla, se saatan olla minä. Aamuinen pilatestunti tuo kirjaimellisesti ryhtiä alkavaan päivään.
Näitä mielen ja ruumiin virkistyshetkiä onkin tarvittu, sillä iso osa
työpäivistä on viime aikoina sujunut tylsistymisen ja vitutuksen
mustassa aukossa, ja kotona olen lähinnä maannut sängyssä.
 |
| En ota stressiä likaisista ikkunoista — nautin vaan valosta. |
Räntäsateesta huolimatta: kevät tulee.
Onneksi tulee! Nyt kiinnostuin itsekin tuosta ohjelmasta, pitänee se kuunnella, jos vain joku hetki siihen tulee.
VastaaPoistaToivon kyllä kovasti, että työpaikan musta aukko muuttuu vaikka valkoiseksi kääpiöksi ja hehkuu sen verran elämänvoimaa sinne, ettei hengähdyshetkille tunnu olevan niin hirvittävän kovaa tarvetta.
(Melkein tekisi mieli sanoa, että tuntuu jollain tapaa tutulta, mutta en sano, koska epäilen, että ollaan asteikon eri päissä. Tai kokonaan eri asteikoilla. Tsemppiä.)
Ehkä olemmekin samalla asteikolla, ken sen tietää! Jokaisen asteikko kuitenkin loppupeleissä taitaa olla omanlaisensa, ei vaikeuksia oikein voi verrata. Omat vaikeudet on aina itselle niitä vaikeita.
VastaaPoistaJa kiitos! Työpaikan mustassa aukossa on hopeareunus, joka taas pääsi viime viikon lopulla onneksi pilkahtelemaan esiin. Kyllä se siitä taas. Ja hengähdyshetkien harjoittelu tekee toki hyvää aina, joten aina parempi oikeastaan. Kun on kunnolla tarvetta, tulee otettuakin niitä pausseja.