Tänään väsytti valtavasti, hommat kaatuivat niskaan ja koko päivän vaivasi pohjaton nälkä, vaikka kuinka söin. Joten kuten selvisin kuitenkin töiden loppuun asti ja päivällinenkin hoitui eilisillä tähteillä. Sitten vaan makoiltiin miehen kanssa sängyllä. Perfektionistiaivot yrittivät huudella jostain takaraivosta, että laiskat vaan lepäilee, pitäisi olla ulkona tai harrastamassa tai tehdä edes jotain pientä puhdetta tai luovasti aikaansaavaa. Mutta onneksi osasin olla kuuntelematta. Siliteltiin vain ja suukoteltiin neniä.
Onneksi olemme molemmat oppineet suhteemme aikana paremmiksi sovittelijoiksi, sillä suhteen alkuaikoina olisi meillä ollut halailun sijaan ohjelmassa kireää kyräilyä — niin verisesti asunnossamme eilisiltana riideltiin. Näillä temperamenteilla riitely ei tule kokonaan koskaan väliltämme ehtymään, mutta sentään opimme aina vain paremmiksi anteeksiantajiksi ja -pyytäjiksi.
Käytin tänään myös koko päivän tukisukkia. Kai nekin jotenkin sitten tukivat, kun en täysin hajonnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti