Painava sana

Vaiettujen totuuksien kanssa on kovin raskasta elää.

Sydämessä toisistaan mittaa ottavat rehellinen oma ääni ja myötätunnosta toista kohtaan vaikeneva uhrautuja. Tiedän jälkimmäisen olevan tuhoisa tie, mutta en uskalla sanoa ääneen. Että ei vetele. Että nyt riittää. Että en halua enää jatkaa näin.

Mikä sitten pelottaa? Sen toisen raivo. Jos olenkin itse väärässä. Se hullunkurinen ajatus, että tämä yksi ja ainoa olisi minulle elämässä annettu. Sekä itseni että toisen näkeminen aivan paljaina, sellaisina kuin olemme ilman mitään naamioita.

Juuri nyt en vielä uskalla. Mutta jo tämän tunteet tiedostaminen ja sietäminen on askel oikeaan suuntaan.