lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kuka sinua ohjaa?

On vaikea välillä tietää, toimiiko vapaasta tahdostaan vai reagoiko tietyllä tavalla, koska jokin ympäristössä laukaisee aiemmin elämässä opitun toimintamallin. Myös paljon puhuttu Viisas Minä, tunteiden ja järjen henkilökohtainen tasapainotila, on häilyväinen. Toisinaan selvästi läsnä, mutta monasti väin hetken välähdys, jonka jälkeen ohjaksiin astuu joku buu.

Terapeuttini on monasti käyttänyt vertausta bussimatkasta: Mieleni on kuin reittibussi. Kyydissä on jos jonkinlaista hiihtäjää, on läheisriippuvainen pelkääjä, on vihainen teini, herkkä sisäinen lapsi ja viisas mielikin siellä nököttää. Monasti tuntuu siltä, etten voi estää heikompia puoliani ohjailemasta, mutta todellisuus on toinen. Halutessani voin itse päättää, kuka bussin kuskin paikalla istuu. Ja vaikka joku epätoivottu rattiin hetkeksi pääsisikin, voin minä pian käydä tämän luokse, kiittää kyydistä ja todeta tulleen taas minun vuoroni. Hän siirtyy kyllä.

Parisuhde on uusien toimintatapojen rankin koekenttä. Miinoja on siellä täällä, ja minkä tahansa nurkan takana saattaa pälyä yllätyshyökkäys. Vastapuolen aikeista ei koskaan voi olla liian varma. Hellillä ja herkillä tunteilla on vastapuolensa — se kiihko, millä hädän hetkellä omaa nurkkaa puolustetaan, kivun ja loukkaantumisen syvyys, kun toinen siinä aivan iholla operoidessaan tulee sohaisseeksi johonkin sisäelimeen.

Tällaisen rauhan kun tavoittaisi mielessään. Olisi moni tilanne helpompi.

Vaikeinta parisuhteessa tuntuu olevan kantaa vastuuta. Kantaa vastuu siitä, että minun tunteet ovat minun aivojeni aikaansaannosta, eikä mieheni ole niihin syyllinen — vaikka laukaissut olisikin. Kantaa vastuuta omista virheistä ja omien arvojeni vastaisesta toiminnasta. Vaikka puoliso olisi suuttunut ja huutaisi, ei se anna minulle automaattista oikeutusta tehdä samoin. Olen siitä huolimatta vastuuta oman pihani siistinä pitämisestä. Perhanan vaikeaa sitä moraalin hylkäämistä on kuitenkin estää leviämästä, valitettavasti.

Tarinan opetus on siis seuraava: 
Miten olen mielestäni käyttäytynyt? Äkkipikaisesti, tuomitsevasti, kostonhimoisesti ja kaunaisesti.
Miten haluan käyttäytyä? Rakastavasti, sallivasti, hyväksyvästi ja tasapainoisesti.
Mikä näiden kahden erotus on?

Pysähtyminen. Syvä hengenveto. Omien arvojen mukainen valinta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti